keskiviikko 21. heinäkuuta 2010

Tärkeintä ei ole päämäärä, vaan liike, tai sen puute

Eilen oli tämän matkan toinen rankka siirtymäpäivä Lontoosta Berliiniin.

Olin saanut varattua lipun reilaajien kiintiössä Eurostarilla Brysseliin. Siistii! Juna oli nopea ja mukava ja olin reissuun todella tyytyväinen. Brysselistäkin pääsi hyvin eteenpäin, mutta sitten alkoivat hankaluudet. Saksan rautateiden täsmällisyys on tosiaankin historiaa!

Ensinnäkin, jos tiedät matkustavasti pitkiä reissuja tiettyinä päivinä, varaa paikat jo Suomesta käsin, koska junat ovat täysiä! Lähde kaikkiin nopeisiin juniin alkaa olla pakolliset ja tietenkin maksulliset paikanvaraukset. Se tulee lisäämään InerRail-matkailun lopullisia kustannuksia, mutta minkä teet. On reittejä ja esim. paikallisjunia, joilla lisämaksuja ei peritä, mutta itseltäni tämä olisi vaatinut enemmän tutkimustyötä etukäteen.

Olisin halunnut jatkaa suoraan Kölnistä Berliiniin, mutta ensimmäinen juna oli täyteen varattu jo lähes viikkoa aiemmin. Niinpä vietin hetken Kölnissä ja kävin katsomassa suurta tuomiokirkkoa, joka "turistiystävällisesti" oli sijoitettu suoraan rautatieaseman viereen (heh heh).

Köln-Berliini-juna olikin sitten kunnolla myöhässä. Olin vähän haaveillut pääseväni vielä illalla tapaamaan Berliinissä lomailevia opiskelukavereitani, mutta juututtuamme jo kolmannen kerran pellon laitaan jossain päin Ala-Saksia haaveet alkoivat valua... Kouraan lykättiin reklamaatiokaavakkeita ja asiakkaille tarjoiltiin ilmaisia juomia. Kaikki tämä tapahtui tietenkin vain saksaksi. Pistin peliin koko kesken jääneen lukion D-saksani saadakseni palvelua... Muistakaa lapset ahkeroida kielten tunneilla, siitä voi olla hyötyä täytettäessä 50-kohtaisia valituslomakkeita!

OIkeasti reilaaja ei voi noin vain hankkia kompensaatiota ykisttäisestä matkasta, mutta jos reissun aikana kohdalle osuu kolme yli tunnin myöhästymistä Eurail Groupilta: www.eurailgroup.com

Omalla kohdallani myöhästelykiintiö alkaa jo olla täysi. Olin aiva ryytynyt saapuessamme vihdoin Berliiniin jamatkustin majapaikkaani hulppeasti taksilla. Olin ollut likkeellä 14 tuntia helteessä ilman kunnon taukoa.

Olen levännyt nyt kuitenkin mukavasti yön Hostel Aurorassa Berliinin trendikkäässä Prenzlauer Bergin kaupunginosassa ja alan olla valmis kohtaamaan tämän mahtavan suurkaupungin! Minun lisäkseni saatte vinkkejä hyvin kaupunkia tuntevilta ystäviltäni, jotka majailevat täällä samaan aikaan kanssani!

5 kommenttia:

  1. Hesarin taannoisessa Matka-sivujen aikuisinterrail-artikkelissa mainittiin lahes ensimmaisena suurin ero 70-luvun reilaamiseen: nykyaan junapaikat pitaa varata etukateen.

    VastaaPoista
  2. Japanissa junapassilla matkustaessa oli vähän sama juttu - junat kylläkin kulkivat täysin ajallaan, mutta jos halusi päästä tiettyyn aikaan eteenpäin, oli varmempaa varata lippu jo etukäteen. Itse jouduin matkaamaan tupakkavaunussa 3-4 h matkan ja vaikka sinänsä pääsinkin haluamallani junalla perille, ei ollut kovin mukavaa istua savun keskellä useita tunteja. Melko hyvin on jo tottunut Suomeen (ja Eurooppaan) savuttomana paikkana.

    Millainen juna Eurostar mukavuuksiltaan? Pendolinon tapainen?

    VastaaPoista
  3. Eurostarissa oli käytössä mm. ravintolavaunu, mutta torkuin itse lähes koko matkan, enkä käyttänyt sitä. Muuten varustus oli Pendolinon luokkaa. Olin kuullut aiemmin nurinoita penkkien kapeudesta, jota pääsin todistamaankin, kun vieruskaveri vei osan minunkin tilastani. Ei tarvitse olla edes suunnattoman kokoinen, että saattaa ahdistaa.

    Eurostarin check-in tapahtuu viimeistään 20 minuuttia ennen junan lähtöä ja se tehdään lentokonetyyliin turvatarkastuksineen. Ymmärrän sen kyllä: pitkässä merenalaisessa tunnelissa voi tulla oikea paniikki, jos siellä joku alkaa käyttäytyä väkivaltaisesti. Ja samoin kuin lentokoneissa, istuimen taskusta löytyy asiakaslehti. :-)

    Tänään on aika tutustua Potsdamiin ja illalla hostelin lähinurkkiin, kirjoitan sitten lisää!

    VastaaPoista
  4. Minulla taas Japanissa ei tullut kertaakaan ongelmia päästä halutessani suuntaan johon halusin mennä. Kerran tokiolainen paikalllisjuna oli pöyristyttävät viisi minuuttia myöhässä.

    Kun vuoden 2007 taifuuni numero yhdeksän iski suoraan Tokioon (märimmälle alueelle tuli 65 cm vettä vuorokaudessa) niin junaliikenteen häiriöt saattoi antaa anteeksi. Lounaasta tulevat luotijunat pysähtyivät kovan tuulen vuoksi Nagaoon(?). Ei hätää, sillä olin matkalla Kureen.

    Mutta joo, jokaiselle suomalaiselle liikesuunnittelijalle pakollinen opintomatka Japaniin.

    VastaaPoista
  5. No juu, tarkentaakseni vielä Japanin junien paikkavarauksista, että ei minunkaan tarvinnut paikkoja tolkuttomasti etukäteen varata, kuten ilmeisesti tosiaan täällä Euroopassa tarvii. Edellisenä iltana varasin seuraavan aamun junaan ja vakavinta, mitä kävi, jos en ollut varannut lippua, että jouduin tupakkavaunuun. Mutta tosiaan se on ihan mahtavaa, miten aikataulussaan junat siinä maassa kulkevat.

    Mukavaa Berliinin jatkoa Marionille! Tosi mukava lukea blogiasi!

    VastaaPoista