maanantai 26. heinäkuuta 2010

Bluesia Tukholman asemalla

Olen selvinnyt kotimatkallani jo Tukholmaan! Toisin kuin Pieksämäellä, Stockholm Centralenista löytyy nakkikioski ja kahvila sekä myös Euroopan kalleimmiski arvioimani säilytyslokerot: 50 kruunun minilokeroon saan pikkurinkan juuri ja juuri ahdettua, mutta täyskokoinen tarvitsee jo 60 tai 70 kruunun boksin.

Saavuin tänne aamulla Hampurista. Yö oli aika rankka.

Ensin juna lähti (tietenkin!) myöhässä. Tällä kertaa syy ei ollut tosin pelkästään Deutsche Bahnin, vaan ensimmäiseen luokkaan majoittuneiden venäläisteinien, joita piti siirtää vaunusta toiseen. Lautalla tapasin pari reipasta nuorta suomalaisnaista, joiden reilimatka oli tosiaan vienyt heidät ympäri Eurooppaa. Lähes pelkästään junissa nukkuneeksi he vaikuttivat vielä oikein pirteiltä! Lisäksi reissussa oli kaksi ruotsalaista nuorta naista, joille junien myöhästely oli koitua kohtaloksi... Heidän reilikorttinsa olivat menossa umpeen vuorokauden vaihtuessa. Junien myöhästelyn takia he eivät olleet ehtineet kolme tuntia aikaisemmin lähtevään junaan, jolla he olisivat ehtineet Ruotsiin saman vuorokauden aikana. Onneksi he olivat saaneet Saksan rautateiltä korvaavat liput. Kun myöhästely näyttää tätä nykyä kerran olevan normi, niin ei varmaan kannata jättää mitään noin viime tippaan!

Kööpenhaminaan saavuimme puolenyön jälkeen. Sieltä Malmöhön ja sitten kolmen ja puolen tunnin odotus Tukholman junaan. Malmön asema on remontissa, joten kaikkien piti istua ulkona. Arvokamat rinkkaan, lukkoverkko ympärille ja lämmintä päälle. Onneksi seuranani oli muitakin reppureissaajia. Bulgarialaiset pojat pitivät omia bileitä ja tarjosivat Puttgartenin ja Rödbyn väliseltä lautalta ostamiansa tupakoita ja rommia muillekin.

Vaan yö oli kylmä... Muutaman kerran ehdin miettiä, että olen liian vanha tähän touhuun! Tukholman junaan päästessäni nukahdin oitis. Vieressäni istunut vanhempi ruotsalainen herrasmies naureskeli perillä makeita uniani ja käski mennä Djurgårdeniin paistattelemaan päivää, jos ilma sattuisi kirkastumaan. Ei ole valitettavasti kirkastunut. Asemalla hoidetun hammaspyykin ja "Savettisuihkun" jäljiltä tunsin itseni kuitenkin lähes ihmiseksi!

Olen viettänyt pilvistä päivää lounaan ja kahvin merkeissä. Omahyväisesti suuntasin Kungsgatanille Marion's Gastro Dineriin, joka 50-lukutyylinen amerikkalaishenkinen kuppila ja hohtokeilauspaikka. Sieltä ei vegetaristi ilmeisesti 50-luvun henkeen kuitenkaan löytänyt ruokaa, joten jouduin tyytymään kahviin. Kyllä kaimani nyt kannattaisi siirtyä ajassa 60 vuotta eteenpäin ja hommata edes yksi kunnon kasvisannos listalleen... ;-)

Reissuni alkaa olla lopuillaan. Kokoan vielä myöhemmin koostetta ideoista ja vinkeistä tänne luettavaksi!

Ai niin, se Hampurin Beatlemania-museo oli ihan mukava. Museokäyntiin olisi saanut lisämaksusta yhdistettyä mm. kävelykierroksen. Pelkään vaan, että poppareiden elämää valottavat kävelykierrokset ovat luokkaa "täällä Ringo tärväsi upouudet farmarinsa kaatamalla niille ketsuppia 11.6.1960", joten jätin väliin. Saatan toki olla väärässäkin!

Lähes kaikki muukin on ollut tosi mukavaa. Pika-analyysini on: kannattaa lähteä reilaamaan nelikymppisenä!

2 kommenttia:

  1. Tervetuloa kotoSuomeen! ...ja kiitokset, että sain olla mukana matkallasi näin "virtuaalisesti" :-).

    VastaaPoista
  2. Mä eksyin sivuillesi tänään ja oikeastaan onneksi. Tuskin olisin jaksanut odottaa koko tarinaa eli nautin blogisi lukemisesta tältä istumalta.

    VastaaPoista