perjantai 16. heinäkuuta 2010

Lontoossa, ja aurinkokin paistaa!

Karistin eilen aamulla Birminghamni tomut jaloistani ja etelarannikon Bournemouthissa vietetyn "lomasen" jalkeen saavuin tanaan lempikaupunkiini Lontooseen. Seuraavat nelja yota vietan taalla.


Etelarannikon monet kasvot

Halusin matkallani muistella menneita, ja matkustiin siis Bournemouthiin, jossa tyoskentelin pari kesaa kielikurssin opettajana. Oli hammentavaa liikuskella kaupungilla, kun ei tarvinnut kantaa huolta 30-50 teinista!

Englannin etelarannikolla on monia kiinnostavia paikkoja reilaajalle, joista jokaisella on oma luonteensa. Bournemouth sopii hiekkarantojen ystaville, Brighton on boheemi (ja se on kasvissyojalle hyva paikka, koska sielta loytyy mm. vegaaninen kenkakauppa) Bournemouthista lanteen siirryttaessa paastaan vesiurheilun aareen: Weymouthissa on hyva purjehtia (2012 olympialaisten purjehdusregatan pitopaikka), Torbayn lahden kaupungeissa samoin, ja surfaajat pitavat erityisesti Cornwallin kreivikunnan pohjoispuolesta. Itse suosittelen Cornwallia sen karun rantaviivan ja kauniiden nakymien puolesta.

Bournemouthissa tarkoitukseni oli lahinna chillailla. Rannalla se ei onnistunut kovin hyvin kovan tuulen ja viilean saan takia. Eilen oli entisen kielikurssiopettajan painajaispaiva! Aurinkoisena paivana painuttiin oppilaiden kanssa rantsuun pelaamaan lentopalloa ja kaikilla oli kivaa. Sadepaivien aktiviteetit taas maksavat... Paitsi Russel-Coates-museo. Russell-Coatesit olivat varakas pariskunta, jotka kerailivat taidetta ja esineistoa lukuisilta matkoiltaan. Alkaa sitten turkulaiset jarkyttyko, kun Venajalle ja pohjoismaihin 1800-luvun lopussa suuntautuneen matkan yhdeksi kohteeksi oli merkitty Turko!

Yksin matkaavalle Bournemouth ei ehka ole paras kohde. Suurin osa porukoista tulee sinne perheen tai ystaviean kanssa. 90-luvulla minulla ei ollut siella koskaan seurasta pulaa, kun ymparilla olivat oppilaat ja tyokaverit, mutta kaupungissa on itsekseen reissaavalle vahan tekemista. Soin ihan hyvan pubi-paivallisen ja illalla hemmottelin itseani vaahtokylvyssa. Kotonani talla hetkella riehuvat putkiremonttimiehet vievat kylpparistani ammeen, joten nyt taytyy kylpea aina, kun voi!

Asustin pienessa perhehotellissa nimelta Woodcroft (49 Gervis Road). N. 35 euron huone sisalsi runsaan englantilaisen aamiaisen, joten en viitsi valittaa paperinohuista seinistakaan! Etelarannikon perhehotelleissa on vanhan ajan tunnelmaa. Itse odotin koko ajan, etta milloin John Cleese hyppaa nurkan takaa heittamaan Basil Fawltyn hahmossa sarkastista lappaa... (vrt. Pitkan Jussin majatalo eli Fawlty Towers).




Bournemouthissa oli tuulista!
Ihana Lontoo!
Nyt olen nelja yota Lontoossa. Mukava pidempi pysahdys! Aion nuhjata kaupungilla ja kayda katsomassa ainakin Divine Comedyn keikan huomenna.
Testattavana on taas uusi majapaikkatyyppi: opiskelija-asuntola-kesahotelli. Asun Etela-Kensingtonissa Imperial Collegen asuntolassa, josta minulla on kokemusta jo aiemmilta vuosilta. Reilun 50 euroan hintaan ei saa mistaan kantakaupungista siistia yhden hengen huonetta, jossa on hyva kylppari ja jonka hintaan kuuluu iso englantilainen aamiainen. Suosittelen! Paikka loytyy varattavaksi ainakin palvelusta otel.com. Hyva sanky on selkavaivaiselle iso bonus!
Ehdin tanaan varaamaan liput tiistaiksi, jolloin paasen vihdoin interRail-hintaan matkustamaan Eurostarilla! Silloin siirryn Brysselin kautta Berliiniin.
Vaatehuoltoa reililla
Opiskelijahotellin toinen hyva puoli on mahtavat pesumahdollisuudet. Huomisaamun aion viettaa hotellin kolikkopesulassa. Tata varten voi myos ostaa pienen annoksen pesuainetta. Kolikkopesulta ovat ihan mahtavia!
Tahan asti olen pessyt vaatteita kasin. Ostin Partioaitasta pienia veteen sulatettavia pesuaineliuskoja. Sellaisen vinkin haluan kuitenkin niiden suhteen antaa, etta niita ei saa sulamaan kunnolla juoksevan veden alla, vaan saippua jaa klonteiksi vaatteisiin. Pitaa olla pesuallas, jossa veden saa seisomaan, etta pesuaineen saa kunnolla sulamaan!
Neula ja lanka olivat myos hyva lisa varusteluetteloon. Olen paikkaillut lahoavia housuja ja saanut ne kestamaan edes jotenkuten. Hakaneuloja on myos matkassa, mutta niille ei ole tullut kayttoa.
Reppumatkailuvinkki Brittein saarille
on alan lehti Backbax Magazine, josta loytyy tietoa hostellista ja muita vinkkeja. Birminghamin hostellista minulle jai mukava kokemus, koska asukkaat olivat eri-ikaisia ja eri puolilta. Vietin yhteista elokuvailtaa viimeisena iltana tv:n aaressa isossa porukassa.
Ah! Nyt nokka kohti Lontoon iloja! Time Out -lehti kouraan ja lahimmalle stand up -klubille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti