keskiviikko 7. heinäkuuta 2010

Kovan paivan ilta

Tanaan tutustuin Puolan sodanaikaiseen historiaan. Ensin kavin retkella Auschwitzissa. Se on kokemus, joka ei unohdu varmasti koskaan. Omatoiminen reilaaja paasee tekemaan matkan itsenaisestikin (ja junalla kulkiessa voi saastaa rahaa), mutta itse ostin kuitenkin opastetun kuuden tunnin matkan, joka maksoi 110 zlotya (n. 25 euroa). Oli varmasti ihan jarkevaa. Retki oli aika rankka kokemus, josta palaudun yha.

Paatin kuitenkin jatkaa historiakierrostani Oscar Schindlerin vanhassa tehtaassa vastikaan avattuun museoon, jonka pysyva nayttely kertoo elamasta toisen maailmasodan aikaisessa Krakovassa. Paras museo, jossa olen aikoihin kaynyt! Tila on rakennettu katuja muistuttavaksi sokkeloksi, jossa kuljetaan aikajanaa pitkin mukulakivilla. Museossa on monelaisia yksityiskohtia, mm. kasin selattavia valokuva-albumeita, jotka oli ilmeisesti koostettu krakovalaisten omista arkistoista. Albumia sormeillessa tuntui, kuin olisi astunut jonkun toisen elamaan. Suosittelen!

Retkia mihin vaan...

Krakova on hyva kaupunki, jos haluaa tehda retkia. Wieliczkan suolakaivos, Zakopane... Hilpeimmasta paasta lienevat kommunismiturneet Nowa Hutan vanhaan teollisuulahioon. Maksa rahaa, niin sinut ajetaan opaskierrokselle Trabantilla, maksa vahan lisaa, niin tapaat ehdan tyolaisen (jos han ei ole kannissa), viela lisaa, niin paaset sosialismin aikaiseen diskoon...

Kazimierz - uusi ihastus!

Hostellini sijaitsee Kazimierzin kaupunginosassa, jossa sijaitsivat Krakovan vanhat juutalaiskorttelit. Nykyaan kaupunginosa on taynna gallerioita, vaihtoehtoisia baareja, levykauppoja ja urbaania elamaa... Paras hengailupaikka kaikenikaisille! Istuin kahville uutukaiseen Cabinet Secret - galleria-kahvilaan, jonka omistajat ehtivat esitella vieraalleen toita ja kertoa kokemuksistaan gallereisteina. Ihanan tervetullut olo!

Hyvinvointia reilireissulla

Matka-apteekki on korkattu. Luulin kavelleeni kevaalla ostamani sandaalit jo kunnolla sisaan, mutta niin vain niista on tullut kuumalla rakkoja ja hiertymia. Vaikka rakkolaastaria saa kaikkialta, oli ihan hyva idea ottaa pakkaus valmiiksi mukaan. Juuri oikealla hetkella apteekki on kaukana!

Nuorena reilatessa minulla oli mukana ehka vain laastaria ja sarkylaaketta. Nyt huomaan ian myota apteekin laajentuneen. Kumma juttu! Kun vain muistaisin, etta kasidesi ei auta kassissa! Samoin hattu olisi parempi paassa, vaikka kuinka nayttaisi hullulta turistilta. Eika mikaan maara juotavaa tunnu riittavan...

Huomenna matkani jatkuu Prahaan. Se on talla matkalla lahinna levahdyspaikka matkalla kohti lantta. Koko aikaa ei voi juosta paa kolmantena jalkana! Matkan loppua kohti tahti rauhoittuu muutenkin, kun pysahdykset pitenevat. Ei kannata ahnehtia liikaa. Pitkan reilaustauon jalkeen se on vain ollut vaikeaa muistaa, kun on niin innostunut!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti