sunnuntai 25. heinäkuuta 2010

Hampuri sinun on, jee jee!

Tiiättekste, ne soitti täällä! Ne Biitlekset! Siitä on tietty 50 vee ja niistä tuli kuuluisii vasta Hampurin-reissun jälkeen, mutta tää stadi ei oo koskaan toipunut siitä! Jee jee jee!

Terveisiä siis Hampurista. Nättiä ja vilkasta, oli mukavaa hukkua ihmismassaan ja katsella ympärilleen!

The Beatles on hyvin tuotteistettu täällä. Kiertokäyntejä ja -ajeluita löytyy joka lähtöön, ja jokainen palveluntarjoaja kehuu olevansa paras tai ainakin alkuperäisin! Itse ajattelin tänään heittäytyä turismoinnin pyörteisiin ja käväistä ennen kotimatkaani Beatlemania-näyttelyssä.

Hampurin muukin lähimenneisyys on tuotteistettu näppärästi. Beatlemania sijaitsee kuuluisalla Reeperbahnilla, jota kävin eilen katsomassa. Kympillä olis saanut kiertokävelyn snapseineen isoa hieromasauvaa heiluttelevan puputytön tai pornoäänellä mörisevän äijän opastamana. Reeperbahn lienee vuosien saatossa muuttunut niin rauhalliseksi, että tarvitaan näyttelijä-oppaita elävöittämään katukuvaa! Koska eilen oli lauantai, katu oli myös erimaalaisten polttariseurueiden kansoittama. Hampuri näyttää muutenkin olevan Saksan polttaripääkaupunki, en ole koskaan missään nähnyt samana päivänä niin monta polttariporukkaa!

Keski-ikäiset hampurilaiset olivat ainakin eilen karanneet keskustaan paikallisen panimon järjestämille olut- ja ruokafestareille, jonne törmösin sattumalta. Mukava tunnelma, paikalliset olivat viileästä säästä ihan lomafiiliksissä. Taustalla bändit soittivat siististi U2- ja Queen-covereita ja dunkel ja viini virtasi... Paikalla oli myös paikallisten ravintoloiden kojuja, joiden annoksia maisteltiin ristiin rastiin. Ihmiset olivat liikkeellä kaveriporukoissa ja pariskunnittain, mutta iloisen tunnelman takia myös yksin reissaavalla oli kivaa!

Keltainen jäänsärkijä ja paljon muuta

Hampurissa on toki muutakin kuin kaljaa, Beatles ja Reeperbahn. Täällä on yksi Euroopan suurimmista satamista, jonka mittailuun käytin aikaa iltapäivällä. Veneajelut sataman ympäri näkyvät olevan suosiossa. Taidetta täältä löytyy myös moneen lähtöön.

Tällaista turistirysäpelkuria hämmästytti vähän, että täällä on paljon "lisensoituja nähtävyyksiä", joita löytyy monista muistakin kaupungeista, kuten Hamburg Dungeon. Kun kiitos EU:n me jo syömme samoja jätskejä ja pukeudumme kaikki nykyään samalla tavalla, niin nähtävyydet voisivat olla vähän omaleimaisempia, kiitos! ;-)

Standardoinnista tulee mieleen tuoksut. Kävin keväällä Kiasmassa. Siellä oli esillä teos, jossa kupujen sisällä saattoi haistella taiteilijan näkemystä Helsingin, pariisin ja Budapestin omanaistuoksuista. Itselleni Helsingin tuoksu liittyy erityisesti kotinurkkiini keskiviikkoisin, kun Vallilassa paahdetaan kahvia. Lontoo taas tuoksuu metrolta (ja helteellä roskilta). Hampurin keskusta oli yhdistelmä veden ja pikaruoan tuoksua... Vaan yksi asia yhdistää isoja eurooppalaisia kaupunkeja: kun nenään iskee voimakas saippuan tuoksu, tietää kävelleensä tietyn englantilaisen saippuakaupan ohi! (Taidan olla tiedostamattani niin traumatisoitunut kylppäriremontista, että haistan kylpysuolan metrien päästä!)

Long and Winding Road

Tänään alkaa kotimatka. Törmäsin taas kerran ennaltavaraamisen tarpeellisuuteen: ensi yön Malmö-Tukholma-yöjuna oli jo eilen aamulla täyteen buukattu! Näin ollen lähden täällä 19:28 junalla Köpikseen, sieltä Malmöön ja Malmön asemalla on kolmen tunnin odotus ennen klo viiden Tukholman-junaa. Saa nähdä, kuinka paljon tulee vingutettua viulua seuraavassa blogitekstissä.

Varatkaa nyt ne paikkaliput ajoissa! Nimim. Marionmyöhäinen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti