perjantai 30. heinäkuuta 2010

Kodin lämmössä



Arkkitehtuuria Wuppertalissa


Matka on onnellisesti ohi! Viimeiset päivät olen huilinut, hoitanut asumisjärjestelyjä ja käynyt kokeilemassa työntekoa. Olin unohtanut sähköpostini salasanan, joten ehkä minulla on vielä toivoa! Vaan kuka keski tällä välin muuttaa koko Suomen sisätilat yhdeksi suureksi saunaksi?

Mitä matkasta jäi käteen? Hauskanpidon ja uusien kokemusten, elämysten ja nähtävyyksien lisäksi minulle on jäänyt mieleen paljonkin! Samoin haluan jakaa muutaman valokuvan matkan varrelta.
- Junamatkailu on muuttunut nuoruudestani yllättävän paljon: koska varsinkin nopeampiin juniin on pakko tehdä maksulliset paikanvaraukset, hikisenä käytävillä notkuvat reilaajat alkavat olla katoava luonnonvara. Samalla eteneminen on tullut hankalammaksi, kun varauksia ei välttämättä saa tehtyä edes viiden päivän varoitusajalla. Kun junamatkailua halutaan kuitenkin lisätä esim. ympäristösyistä, tämä aiheuttaa paineita järjestelmälle. Spontaanimpaa matkustustapaa suosineet tapaamani nuoret reilaajat olivat mm. nukkuneet asemien pihalla useita öitä, kun illan viimeiseen jatkojunaan ei saanutkaan paikkoja. Olen tietenkin maallikko, mutta ihmettelin usein matkallani, kuinka lyhyitä junat olivat: esimerkiksi Hampurista Kööpenhamineen kulkevassa junassa oli vain kaksi vaunua!

- Pakolliset varaukset lisäävät myös inter-rail-lipun kuluja, mikä pitää ottaa huomioon. Tämän suhteen paras (eli edullisin) maa oli - yllättäen - Englanti!

-Oma reittivalintani Suomesta ja Suomeen noudatti perinteistä "Ruotsinlaivamallia". Sen, jonka matkailukestävyys venyy mm. laivan karaokeen, kannattaa yhä käyttää tätä reittiä, koska esimerkiksi Lundista Berliiniin kulkenut yöjuna oli tosi hyvä! Jos ensimmäinen kohde on esim. Puola, voi myös esim. matkustaa Baltian maiden läpi bussilla ja käynnistää InterRail-osa vasta vaikka Varsovasta. Puolaan olisi päässyt myös halpalennolla. Pienellä viitseliäisyydellä ja kekseliäisyydellä säästää aikaa ja rahaa! Todella pitkiä siirtymiä (tyyliin putkeen Tukholmasta Ateenaan) välttelin, tädin selkä ei vaan enää kestä. Lepovaunupaikat, hostellit ja hotellit sekä aamuiset pilatesharjoitteet pitivät kropan kuitenkin hyvässä kuosissa!



Give peace a chance! John Lennonin katu lähellä Varsovan "suomalaistaloja"
-Älä jää yksin! Itsekseen matkustavan aikuisreilaajan kannattaa suosia hostelleja ja junissa toista luokkaa, ellei halua viettää kaikkea aikaansa yksin. InteRail-matka voi olla tietenkin myös matka itseen tai hyvä tilaisuus lukea junissa kirjoja tai neuloa upeita villapaitoja, mutta itse aika sosiaalisena ihmisenä olisin ajoittain kaivannut enemmän seuraa. Mitä helteisemmäksi matka kävi, sitä enemmän aloin käyttää ensimmäistä luokkaa (koska minulla oli 1. luokan lippu), mikä ehkä fyyisesti lisäsi matkustamisen mukavuutta, mutta myös matkustamisen tylsyyttä! Erikielisten kännykkäkeskustelujan pakkokuuntelu ei ole kovin jännittävää taustamusaa...

- Hostellitarjonta on monipuolistunut nuoruuden päivistä. Ne ovat edullisisa, siistejä ja onesta saa omankin huoneen. Varsinkin Puolassa hostellit olivat aivan mahtavia! Hostelleissa tuli juteltua muiden matkaajien kanssa: mieleeni on jäänyt erityisesti tv-hetki Birminghamissa, jossa tuijotimme isolla porukalla Titanicia ja nurisimme siitä, ja se ruotsalainen perheenisä, joka karjui erotuomarille puolalaisessa hostellissa jalkapalloa katsoessaan!


Nykyaikaista hostelliasumista Krakovassa

- Helteellä matkustaminen on raskasta. Kannattaa yrittää pitää itseään viileänä ja muistaa myös lepopäivät. Olen iloinen, että jätin alunperin suunnittelemani Hollannin keikan väliin. Vieläkin olisin vähän voinut vähentää ahnehtivaa ryntäilyä! Sinne reilille pääsee vielä uudestaankin, toinen jalka ei vielä ole haudassa!


Keep cool! (Ystäväni Minna sadettimen alla Potsdamissa)

-Saksa on mahtava lomailumaa! En ollut koskaan lomaillut Saksassa, vaikken koskaan ole maata tietoisesti vältellytkään. En ole koskaan kuulunut kuuluisan suomalaisen keihäänheittäjän koulukuntaan... Ainakin Berliiniin haluan heti uudestaan! Suurena maana Saksa voisi olla hyvä yhden maan InterRailin kohde (muita voisivat olla esim. Iso-Britannia, Ranska ja Espanja). Vielä kun Deutsche Bahn saisi ne junatkin kulkemaan ajallaan...

Alan jo miettiä seuraavaa reilimatkaani! Ensi kerralla taidan kuitenkin tyytyä hieman lyhyempään reissuun! Espanja ja Portugali voisivat olla mieluisia kohteita. Kannattaa kuitenkin miettiä ajankohtaa: heinä-elokuun helteissä siellä taatusti ramppaa koko muukin pohjoisen Euroopan kalvakka lomailijaväki...




Mieli jo tulevissa matkoissa...

Kiitos teille, jotka olette jakaneet matkaa kanssani! Oli mahtava reissu, mutta mukavaa myös palata kotiin!



















































maanantai 26. heinäkuuta 2010

Bluesia Tukholman asemalla

Olen selvinnyt kotimatkallani jo Tukholmaan! Toisin kuin Pieksämäellä, Stockholm Centralenista löytyy nakkikioski ja kahvila sekä myös Euroopan kalleimmiski arvioimani säilytyslokerot: 50 kruunun minilokeroon saan pikkurinkan juuri ja juuri ahdettua, mutta täyskokoinen tarvitsee jo 60 tai 70 kruunun boksin.

Saavuin tänne aamulla Hampurista. Yö oli aika rankka.

Ensin juna lähti (tietenkin!) myöhässä. Tällä kertaa syy ei ollut tosin pelkästään Deutsche Bahnin, vaan ensimmäiseen luokkaan majoittuneiden venäläisteinien, joita piti siirtää vaunusta toiseen. Lautalla tapasin pari reipasta nuorta suomalaisnaista, joiden reilimatka oli tosiaan vienyt heidät ympäri Eurooppaa. Lähes pelkästään junissa nukkuneeksi he vaikuttivat vielä oikein pirteiltä! Lisäksi reissussa oli kaksi ruotsalaista nuorta naista, joille junien myöhästely oli koitua kohtaloksi... Heidän reilikorttinsa olivat menossa umpeen vuorokauden vaihtuessa. Junien myöhästelyn takia he eivät olleet ehtineet kolme tuntia aikaisemmin lähtevään junaan, jolla he olisivat ehtineet Ruotsiin saman vuorokauden aikana. Onneksi he olivat saaneet Saksan rautateiltä korvaavat liput. Kun myöhästely näyttää tätä nykyä kerran olevan normi, niin ei varmaan kannata jättää mitään noin viime tippaan!

Kööpenhaminaan saavuimme puolenyön jälkeen. Sieltä Malmöhön ja sitten kolmen ja puolen tunnin odotus Tukholman junaan. Malmön asema on remontissa, joten kaikkien piti istua ulkona. Arvokamat rinkkaan, lukkoverkko ympärille ja lämmintä päälle. Onneksi seuranani oli muitakin reppureissaajia. Bulgarialaiset pojat pitivät omia bileitä ja tarjosivat Puttgartenin ja Rödbyn väliseltä lautalta ostamiansa tupakoita ja rommia muillekin.

Vaan yö oli kylmä... Muutaman kerran ehdin miettiä, että olen liian vanha tähän touhuun! Tukholman junaan päästessäni nukahdin oitis. Vieressäni istunut vanhempi ruotsalainen herrasmies naureskeli perillä makeita uniani ja käski mennä Djurgårdeniin paistattelemaan päivää, jos ilma sattuisi kirkastumaan. Ei ole valitettavasti kirkastunut. Asemalla hoidetun hammaspyykin ja "Savettisuihkun" jäljiltä tunsin itseni kuitenkin lähes ihmiseksi!

Olen viettänyt pilvistä päivää lounaan ja kahvin merkeissä. Omahyväisesti suuntasin Kungsgatanille Marion's Gastro Dineriin, joka 50-lukutyylinen amerikkalaishenkinen kuppila ja hohtokeilauspaikka. Sieltä ei vegetaristi ilmeisesti 50-luvun henkeen kuitenkaan löytänyt ruokaa, joten jouduin tyytymään kahviin. Kyllä kaimani nyt kannattaisi siirtyä ajassa 60 vuotta eteenpäin ja hommata edes yksi kunnon kasvisannos listalleen... ;-)

Reissuni alkaa olla lopuillaan. Kokoan vielä myöhemmin koostetta ideoista ja vinkeistä tänne luettavaksi!

Ai niin, se Hampurin Beatlemania-museo oli ihan mukava. Museokäyntiin olisi saanut lisämaksusta yhdistettyä mm. kävelykierroksen. Pelkään vaan, että poppareiden elämää valottavat kävelykierrokset ovat luokkaa "täällä Ringo tärväsi upouudet farmarinsa kaatamalla niille ketsuppia 11.6.1960", joten jätin väliin. Saatan toki olla väärässäkin!

Lähes kaikki muukin on ollut tosi mukavaa. Pika-analyysini on: kannattaa lähteä reilaamaan nelikymppisenä!

sunnuntai 25. heinäkuuta 2010

Hampuri sinun on, jee jee!

Tiiättekste, ne soitti täällä! Ne Biitlekset! Siitä on tietty 50 vee ja niistä tuli kuuluisii vasta Hampurin-reissun jälkeen, mutta tää stadi ei oo koskaan toipunut siitä! Jee jee jee!

Terveisiä siis Hampurista. Nättiä ja vilkasta, oli mukavaa hukkua ihmismassaan ja katsella ympärilleen!

The Beatles on hyvin tuotteistettu täällä. Kiertokäyntejä ja -ajeluita löytyy joka lähtöön, ja jokainen palveluntarjoaja kehuu olevansa paras tai ainakin alkuperäisin! Itse ajattelin tänään heittäytyä turismoinnin pyörteisiin ja käväistä ennen kotimatkaani Beatlemania-näyttelyssä.

Hampurin muukin lähimenneisyys on tuotteistettu näppärästi. Beatlemania sijaitsee kuuluisalla Reeperbahnilla, jota kävin eilen katsomassa. Kympillä olis saanut kiertokävelyn snapseineen isoa hieromasauvaa heiluttelevan puputytön tai pornoäänellä mörisevän äijän opastamana. Reeperbahn lienee vuosien saatossa muuttunut niin rauhalliseksi, että tarvitaan näyttelijä-oppaita elävöittämään katukuvaa! Koska eilen oli lauantai, katu oli myös erimaalaisten polttariseurueiden kansoittama. Hampuri näyttää muutenkin olevan Saksan polttaripääkaupunki, en ole koskaan missään nähnyt samana päivänä niin monta polttariporukkaa!

Keski-ikäiset hampurilaiset olivat ainakin eilen karanneet keskustaan paikallisen panimon järjestämille olut- ja ruokafestareille, jonne törmösin sattumalta. Mukava tunnelma, paikalliset olivat viileästä säästä ihan lomafiiliksissä. Taustalla bändit soittivat siististi U2- ja Queen-covereita ja dunkel ja viini virtasi... Paikalla oli myös paikallisten ravintoloiden kojuja, joiden annoksia maisteltiin ristiin rastiin. Ihmiset olivat liikkeellä kaveriporukoissa ja pariskunnittain, mutta iloisen tunnelman takia myös yksin reissaavalla oli kivaa!

Keltainen jäänsärkijä ja paljon muuta

Hampurissa on toki muutakin kuin kaljaa, Beatles ja Reeperbahn. Täällä on yksi Euroopan suurimmista satamista, jonka mittailuun käytin aikaa iltapäivällä. Veneajelut sataman ympäri näkyvät olevan suosiossa. Taidetta täältä löytyy myös moneen lähtöön.

Tällaista turistirysäpelkuria hämmästytti vähän, että täällä on paljon "lisensoituja nähtävyyksiä", joita löytyy monista muistakin kaupungeista, kuten Hamburg Dungeon. Kun kiitos EU:n me jo syömme samoja jätskejä ja pukeudumme kaikki nykyään samalla tavalla, niin nähtävyydet voisivat olla vähän omaleimaisempia, kiitos! ;-)

Standardoinnista tulee mieleen tuoksut. Kävin keväällä Kiasmassa. Siellä oli esillä teos, jossa kupujen sisällä saattoi haistella taiteilijan näkemystä Helsingin, pariisin ja Budapestin omanaistuoksuista. Itselleni Helsingin tuoksu liittyy erityisesti kotinurkkiini keskiviikkoisin, kun Vallilassa paahdetaan kahvia. Lontoo taas tuoksuu metrolta (ja helteellä roskilta). Hampurin keskusta oli yhdistelmä veden ja pikaruoan tuoksua... Vaan yksi asia yhdistää isoja eurooppalaisia kaupunkeja: kun nenään iskee voimakas saippuan tuoksu, tietää kävelleensä tietyn englantilaisen saippuakaupan ohi! (Taidan olla tiedostamattani niin traumatisoitunut kylppäriremontista, että haistan kylpysuolan metrien päästä!)

Long and Winding Road

Tänään alkaa kotimatka. Törmäsin taas kerran ennaltavaraamisen tarpeellisuuteen: ensi yön Malmö-Tukholma-yöjuna oli jo eilen aamulla täyteen buukattu! Näin ollen lähden täällä 19:28 junalla Köpikseen, sieltä Malmöön ja Malmön asemalla on kolmen tunnin odotus ennen klo viiden Tukholman-junaa. Saa nähdä, kuinka paljon tulee vingutettua viulua seuraavassa blogitekstissä.

Varatkaa nyt ne paikkaliput ajoissa! Nimim. Marionmyöhäinen

perjantai 23. heinäkuuta 2010

Ensikertalainen jakaa vinkkejä Berliiniin...

Sateinen mutta toimelias päivä painuu kohti iltaa...

Annan muutaman vinkin ensikertalaisen Berliinin-kävijän vakaalla rintaäänellä (röyhistää rintaansa):

- Hommaa kortti julkisiin liikennevälineisiin tai vuokraa pyörä. Berliinissä välimatkat ovat yllättävän pitkät ja aikaa tärväytyy siirtymiin. Hostellini vuokraa pyöriä hintaan 10 euroa/vrk, halvemmallakin voi päästä. Vuokraamojen vertailu kannattaa! Keskeisimpien alueiden julkisen liikenteen päiväkortti maksaa 6,10 euroa ja se kannattaa jo , jos tekee kolme matkaa. Lippuja saa automaateista.

- Jos tulisin nyt tänne, saattaisin katsoa jotain hyvää turistikorttia. Paitsi, että niihin sisältyy julkisten liikennevälineiden maksu, niillä saa myös hyviä alennuksia museoissa. Nyt en käynyt maksullisissa museoissa kuin Potsdamissa, täällä saisi lukuisiin kiinnostaviin museoihin ja taidemuseoihin upotettua omaisuuden!

- Samoin kannattaa jopa harkita turistikiertoajelua pitkien etäisyyksien takia. Olen aina vältellyt kiertoajeluita, nyt harmittaa ensi kertaa ihan oikeasti!

- Löysimme mukavan lounaspaikan tänään Hackescher Marktin alueelta. Toinen ehkä vähän aikuisempaan makuun sopiva alue on Nikolai Viertel. Suosittelen kuitenkin erityisen lämpimästi omaa sijhaintipaikkaani Prenzlauer Bergiä. Söin juuri herkullista vegaanista kakkua Maja's Delissä (Pappelallee 11). Täydellisen kasvisaterian metsästys kuitenkin jatkuu yhä...

Tänään vietin vielä hetken aikaa opiskelukaverieni kanssa mm. Oranienburgin kaupunginosassa. Oranienburgstrasselta poikkesimme rähjäiselle sisäpihalle, jossa taiteilijakommuuni piti omista metallitöistään näyttelyä ja myyntinäyttelyä. Olimme vaikuttuneita! Valitettavasti hitsattu skotlannin paimenkoiran kokoinen kilpikonna ei mahtunut 50-litraiseen rinkkaan... Loppupäivän kuljeskelin itsekseni ja kävelin keskelle suomalaista perheriitaa Checkpoint Charliella. Oli hämmentävää joutua kuuntelemaan kahdenvälistä jäkätystä suomeksi keskellä Berliiniä! Älkää tapelko, täällä on kivaa!

Huomenna jatkan matkaa viimeiseen etappiini Hampuriin. Mahtava reissu on ollut tähän asti, mutta nyt alkaa matkaväsymys painaa ja flunssa hiipiä elimistöön. Odotan kuitenkin hampuriltakin paljon! Kuulumisiin!

Kaikki on ihan parhautta - Berliinissä!

Olen viettänyt ensivisiittiäni Berliinissä isommalla kaveriporukalla. Näiden päivien aikana olen nähnyt vähemmän nähtävyyksiä kuin muuten tällä reissulla ja hengaillut ja kukkunut ulkona iltaisin eniten.

Berliini sopiikin hyvin kohteeksi kaupunkilomalle, jonka aikana ei ravata veren maku suussa historialliselta pömpeliltä toiselle "I did Berlin in two days" -henkinen veren maku suussa, vaan katsotaan omaan makuun istuva kahvila tai baari, istutaan alas ja sulaudutaan kaupungin moninaisuuteen ja tullaan osaksi sitä.

Toki täälläkin on paljon nähtävää! Olen toki juossut jo läpi tv-tornit ja Brandenburgin portit, mutta 35 asteen helteessä muistomerkkien määrässä kilpailu on ihan mieletöntä! Berliinissä vierailleet kaverini suosittelevat tässä kaupungissa myös vesibussilla Spree-jokea pitkin tehtävää nähtävyyskierrosta. Toiseen maailmansotaan ja DDR:n aikaan liittyvät historialliset muistomerkit ovat kuitenkin pysäyttävi, joten niiden ohi ei kannata ylimaklaisimmnakaan turistin juosta!

Museoista täällä vierailleet ystäväni suosittelevat Museum Insel -saarialeutta, jossa voi nähdä Nefertitin tintakuvan. DDR-museo ei heidän mukaansa sen sijaan aukea hyvin turistille, jos ei oletuntemusta sen aikaisesta arkielämästä. Paikalliset nostalgoivat museossa vanhojen tuotemerkkien äärellä.

Hirmuisessa helteessä olen lakannut esittämästä duracell-turistia ja olen relannut. Hostellini sijaitsee mukavan boheemissa Prenzlauer Bergin kaupunginosassa, jossa on kiva vain olla. Koska majoitus ei sisällä aamiaista, olen valinnut mukavia kahviloita ja viettänyt mukavia aamuhetkiä niissä. Toissapäivänä teimme piknikin Tiergartenin viihtyisälle puistoalueelle. Reilaaja on oppinut kolmessa viikossa hyvin kitsastelemaan, joten myönnän nyt, että sen kahden euron rosé-viinipullo oli erehdys! Eihän siitä voinut kukaan maistaa irvistelemättä! Tiergartenissa oli mukava ulkoilmaravintola, joka oli mahtava esimerkki siitä, miten satoja ihmisiä voidaan ruokkia ja juottaa tehokkaasti mutta silti mukavasti ja ystävällisesti yhden illan aikana.

Päiväksi Potsdamiin

Eilen ulkoilutin reilikorttiani, kun teimme päiväretken historialliseen Potsdamiin. Ehdottomasti hyvä kohde, jos viipyy Berliiinissä pidempään! Tunnetuimpaan Sanssouci-palatsiin emme tällä kertaa valitettavasti ehtineet, emmekä elokuvamuseon Nukkumatti-näyttelyyn! Helteessä kävelimme kuitenkin mm. hollantilaiskorttelit ja venäläiskolonnan läpi ja tutstuimme Cecilienhofiin, jossa käytiin toisen maailmansodan loppuhetkillä Potsdamin konferenssi Churchillin, Stalinin ja Trumanin välillä. En kuitenkaan suosittele museota, se on ahdas ja kuusi euroa parin huoneen katsomisesta ei ihan halpaa ole sekään.

Varjoon, suojaan
Törkee helle! Mitä tehdä? tietenkin kaikki muistavat peittää päänsä ja juoda paljon Olen kysellyt kavereiltani vinkkejä mm. Facebookissa siihen, miten lomalla voi selvitä helteessä. Tässä osa:

- Kastele pyyhe ja ota kaupungille mukaan, tai pidä sitä yöllä peittona. Itse katselen yöksi myös t-paidan (mikä ei ehkä ole hyvä idea hostelin sekahuoneessa!). Vettä kannattaa viruttaa esim. kyynärtapeisiin, jossa veri kiertää.
- Itse menen ruokakauppaan ja valitsen jäätelölaatua pitkään ja hartaasti päätä pakastealtaassa roikottaen...
- Museoissa on yleensä hyvä ilmastointi! Niihin voi paeta paahdetta.
- Ja jos nelikymppisenä ei pelkää maineesi ja kunniasi puolesta, aina voi juosta sprinklerien alle, kuten me eilen! On harmi, etten tällä kertaa voi liittää kuvaa mukaan, riemumme oli kuitenkin rajaton vesisuihkun alla!

Mikä sinun hellevinkkisi on?

keskiviikko 21. heinäkuuta 2010

Tärkeintä ei ole päämäärä, vaan liike, tai sen puute

Eilen oli tämän matkan toinen rankka siirtymäpäivä Lontoosta Berliiniin.

Olin saanut varattua lipun reilaajien kiintiössä Eurostarilla Brysseliin. Siistii! Juna oli nopea ja mukava ja olin reissuun todella tyytyväinen. Brysselistäkin pääsi hyvin eteenpäin, mutta sitten alkoivat hankaluudet. Saksan rautateiden täsmällisyys on tosiaankin historiaa!

Ensinnäkin, jos tiedät matkustavasti pitkiä reissuja tiettyinä päivinä, varaa paikat jo Suomesta käsin, koska junat ovat täysiä! Lähde kaikkiin nopeisiin juniin alkaa olla pakolliset ja tietenkin maksulliset paikanvaraukset. Se tulee lisäämään InerRail-matkailun lopullisia kustannuksia, mutta minkä teet. On reittejä ja esim. paikallisjunia, joilla lisämaksuja ei peritä, mutta itseltäni tämä olisi vaatinut enemmän tutkimustyötä etukäteen.

Olisin halunnut jatkaa suoraan Kölnistä Berliiniin, mutta ensimmäinen juna oli täyteen varattu jo lähes viikkoa aiemmin. Niinpä vietin hetken Kölnissä ja kävin katsomassa suurta tuomiokirkkoa, joka "turistiystävällisesti" oli sijoitettu suoraan rautatieaseman viereen (heh heh).

Köln-Berliini-juna olikin sitten kunnolla myöhässä. Olin vähän haaveillut pääseväni vielä illalla tapaamaan Berliinissä lomailevia opiskelukavereitani, mutta juututtuamme jo kolmannen kerran pellon laitaan jossain päin Ala-Saksia haaveet alkoivat valua... Kouraan lykättiin reklamaatiokaavakkeita ja asiakkaille tarjoiltiin ilmaisia juomia. Kaikki tämä tapahtui tietenkin vain saksaksi. Pistin peliin koko kesken jääneen lukion D-saksani saadakseni palvelua... Muistakaa lapset ahkeroida kielten tunneilla, siitä voi olla hyötyä täytettäessä 50-kohtaisia valituslomakkeita!

OIkeasti reilaaja ei voi noin vain hankkia kompensaatiota ykisttäisestä matkasta, mutta jos reissun aikana kohdalle osuu kolme yli tunnin myöhästymistä Eurail Groupilta: www.eurailgroup.com

Omalla kohdallani myöhästelykiintiö alkaa jo olla täysi. Olin aiva ryytynyt saapuessamme vihdoin Berliiniin jamatkustin majapaikkaani hulppeasti taksilla. Olin ollut likkeellä 14 tuntia helteessä ilman kunnon taukoa.

Olen levännyt nyt kuitenkin mukavasti yön Hostel Aurorassa Berliinin trendikkäässä Prenzlauer Bergin kaupunginosassa ja alan olla valmis kohtaamaan tämän mahtavan suurkaupungin! Minun lisäkseni saatte vinkkejä hyvin kaupunkia tuntevilta ystäviltäni, jotka majailevat täällä samaan aikaan kanssani!

maanantai 19. heinäkuuta 2010

Ala herata nukkuvaa reilaajaa!

Myonnan: olen ahne matkailija. Haluan nahda ja tehda matkoilla mahdollisimman paljon! Tama on yksi syy, miksen harrasta rantalomia (toinen on se, etten kesta aurinkoa kovin hyvin). Jossain vaiheessa Eurooppaa pitkin ryntailevan duracell-pupunkin paristot ehtyvat ja niita pitaa paasta lataamaan... Se paiva oli eilen.

On ollut kiva pysahtya Lontooseen pidemmaksi aikaa, koska tahan asti pysahdykseni ovat talla reissulla olleet aika lyhyita. Rinkka on ollut melkein koko ajan pakattuna. Olen ollut suht virkea koko ajan, mutta jos nyt suunnittelisin matkaa uudestaan, jattaisin Prahan ja Bournemouthin valista ja matkustaisin niihin joskus toiste. Alunperin minun piti pysahtya Hollannissakin, koska olisin halunnut vierailla kylassa, jossa tyoskentelin 90-luvulla. Taman idean uskalsin onneksi hylata! Kaksikymppisena siirtymisista, juhlimisesta ja muusta palautui nopeasti, nykyaan ei ehka ihan yhta nopeasti...

Hyvisten salaliitto

Suurkaupunkien hyva puoli on, etta niissa tapahtuu hyvin erilaisia asioita, eika niissa tarvitse tyytya pelkkaan nahtavyyksien perassa juoksemiseen. Lauantaina kavin tutustumassa uutta mediaa hyodyntavaan Conspiracy for Good -yhteisopeliin, joka toimii seka verkossa etta kaduilla. Suomessa homma on saanut julkisuutta, koska Nokia on sponsoroinut pelissa kaytettavat kannykat. Idea on liikkua Lotoossa paikoissa, jotka liittyvat kansalaisjarjestojen toimintaan ja samalla tehda hyvaa. Samalla ihmiset vovat rekrytoida projektin sivuilla uusia vapaaehtoisia jne. Oman palkkatyoni takia homma kiinnosti kovasti! Olisin paassyt mukaan pelaamaankin, mutta paatin, etten ehdi lyhyen visiittini takia kunnolla mukaan. Lisaksi aloin oitis pohtia tyoasioita, eika sellainen sovi lomalaiselle! Lomalaisen tehtava on unohtaa kehitysprojektit, salasanat, palaverit ja aikataulut!

Oli kuitenkin kiinnostavaa kayda paikan paalla ja suosittelen varsinkin jarjestoihmisille sivustoon tutustumista!

Musiikkia joka makuun

Yleensa Lontoon-visiittini ovat sisaltaneet teatteria ja stand up-klubeilla nuohoamista. Talla kertaa olen kuitenkin harrastanut musiikin kuluttamista. BBC:n suosittu The Proms-kavelykonserttien sarja alkoi perjantaina. Konsertit lahetetaan Royal Albert Hall -salista, joka sijaitsee aivan hotellinni vieressa. Niinpa lahdin huvikseni kokeilemaan onneani ja jonottamaan ensi-iltalippua. Olin satojen metrien pituisessa jonossa vain reilua tuntia ennen konserttia, mutta tarppasi!

Lauantaiseen The Divine Comedy -bandin loppuunmyytyyn konserttiin olin sen sijaan varannut liput netista jo hyvissa ajoin. Olen ostanut bandin levyja jo 90-luvulla, mutten koskaan paassyt nakemaan livena! Talla kertaa bandin keulahahmo Neil Hannon esitti nokkelat ja osin riipaisevatkin laulunsa yskin kuivan huumorin saestyksella. Aivan mahtavaa oli!

Talla reissulla tama oli ainoa ennakkoon suunnittelemani aktiviteetti. Kannattaa tehda nettihakuja matkakohteiden tarjonnasta kuitenkin etukateen, ettei jaa harmittamaan - kuten Suomessakin, taallakin liput keikoille jne. menevat kuin kuumille kiville!

Saastovinkkeja Lontooseen

Eilen menin illalla elokuviin. Kymmenen punnan arvoinen lippu oli aika tyyris, kuten Lontoo yleensakin, joten ajattelin antaa reilaajalle muutaman saastovinkin.

Majoitusta kannattaa etsia myos esikaupungista, jos hotellin lahelta kulkee juna keskustaan. Junassa voi kayttaa reilikorttia! Hotellit, hostellit ja bed&breakfast -paikat ovat usein halvempia keskusta-alueiden ulkopuolella.

Julkisessa liikenteessa voi saastaa monella tavalla: jos vierailu kestaa vahintaan 5 paivaa, kannattaa ostaa viikon matkakortti. Paivakorteilla matkustavat saastavat pari puntaa paivassa, jos ostavat korttinsa vasta klo 9 jalkeen aamulla, kun tyohon matkustajien aalto on halvennyt. Jos Lontoossa matkailee paljon, kannattaa ehdottomasti ostaa Oyster-arvokortti. Sita voi sitten lainata millekin Lontoon-kavijoille! Kannattaa myos miettia, minne asti Lontoossa haluaa kulkea. Kaupunki on jaettu keskustasta ulsopain vyohykkeisiin, ja lippu on sita kalliimpi, mita useamman vyohykkeen siihen sisallyttaa. Paasisiko sinne pidemmalle sittenkin junalla?

Syo pubissa! Tupakointikiellon astuttua voimaan ravintoloissa kolme vuotta sitten pubit ovat laajentaneet ruokatarjontaansa saadakseen pidettya asiakkaansa. 4-6 punnan hinnalla saa useissa paikoissa jo lampiman aterian ja tuopposen olutta tai siideria. Hotellini on opiskelija-asuntola, joten olen yhteiskeittiossa myos laittanut yhtena iltana ruokaa. Reissussa kulkee mukana mm. tolkinavaaja, spork-lusikkahaarukka ja kokoontaitettava muki.

Lontoo on taynna mahtavia museoita ja gallerioita, joihin on vapaa paasy! Oman hotellini sijainti on siita kiitollinen, etta alle 10 minuutin kavelyetaisyydelta loytyvat seka designiin jne. erikiostuva laaja Victoria & Albert -museo, mahtava luonnontieteellinen Natural History Museum, Science Museum ja taiteen ystaville Hyde Parkin puolella Serpentine Gallery, jossa on usein nimekkaiden taiteilijoiden anyttelyita. Helteella museoihin on myos mukava unohtua pakoon paahteelta.

Ja samoin kuin Suomessa, elokuviin kannattaa menna arkisin iltapaivalla.

Elamysmatkalle!

Huomenna jatan hyvastit Brittein saarille ja suuntaan kohti Berliinia. Luvassa on elamysmatka Eurostarilla!

perjantai 16. heinäkuuta 2010

Lontoossa, ja aurinkokin paistaa!

Karistin eilen aamulla Birminghamni tomut jaloistani ja etelarannikon Bournemouthissa vietetyn "lomasen" jalkeen saavuin tanaan lempikaupunkiini Lontooseen. Seuraavat nelja yota vietan taalla.


Etelarannikon monet kasvot

Halusin matkallani muistella menneita, ja matkustiin siis Bournemouthiin, jossa tyoskentelin pari kesaa kielikurssin opettajana. Oli hammentavaa liikuskella kaupungilla, kun ei tarvinnut kantaa huolta 30-50 teinista!

Englannin etelarannikolla on monia kiinnostavia paikkoja reilaajalle, joista jokaisella on oma luonteensa. Bournemouth sopii hiekkarantojen ystaville, Brighton on boheemi (ja se on kasvissyojalle hyva paikka, koska sielta loytyy mm. vegaaninen kenkakauppa) Bournemouthista lanteen siirryttaessa paastaan vesiurheilun aareen: Weymouthissa on hyva purjehtia (2012 olympialaisten purjehdusregatan pitopaikka), Torbayn lahden kaupungeissa samoin, ja surfaajat pitavat erityisesti Cornwallin kreivikunnan pohjoispuolesta. Itse suosittelen Cornwallia sen karun rantaviivan ja kauniiden nakymien puolesta.

Bournemouthissa tarkoitukseni oli lahinna chillailla. Rannalla se ei onnistunut kovin hyvin kovan tuulen ja viilean saan takia. Eilen oli entisen kielikurssiopettajan painajaispaiva! Aurinkoisena paivana painuttiin oppilaiden kanssa rantsuun pelaamaan lentopalloa ja kaikilla oli kivaa. Sadepaivien aktiviteetit taas maksavat... Paitsi Russel-Coates-museo. Russell-Coatesit olivat varakas pariskunta, jotka kerailivat taidetta ja esineistoa lukuisilta matkoiltaan. Alkaa sitten turkulaiset jarkyttyko, kun Venajalle ja pohjoismaihin 1800-luvun lopussa suuntautuneen matkan yhdeksi kohteeksi oli merkitty Turko!

Yksin matkaavalle Bournemouth ei ehka ole paras kohde. Suurin osa porukoista tulee sinne perheen tai ystaviean kanssa. 90-luvulla minulla ei ollut siella koskaan seurasta pulaa, kun ymparilla olivat oppilaat ja tyokaverit, mutta kaupungissa on itsekseen reissaavalle vahan tekemista. Soin ihan hyvan pubi-paivallisen ja illalla hemmottelin itseani vaahtokylvyssa. Kotonani talla hetkella riehuvat putkiremonttimiehet vievat kylpparistani ammeen, joten nyt taytyy kylpea aina, kun voi!

Asustin pienessa perhehotellissa nimelta Woodcroft (49 Gervis Road). N. 35 euron huone sisalsi runsaan englantilaisen aamiaisen, joten en viitsi valittaa paperinohuista seinistakaan! Etelarannikon perhehotelleissa on vanhan ajan tunnelmaa. Itse odotin koko ajan, etta milloin John Cleese hyppaa nurkan takaa heittamaan Basil Fawltyn hahmossa sarkastista lappaa... (vrt. Pitkan Jussin majatalo eli Fawlty Towers).




Bournemouthissa oli tuulista!
Ihana Lontoo!
Nyt olen nelja yota Lontoossa. Mukava pidempi pysahdys! Aion nuhjata kaupungilla ja kayda katsomassa ainakin Divine Comedyn keikan huomenna.
Testattavana on taas uusi majapaikkatyyppi: opiskelija-asuntola-kesahotelli. Asun Etela-Kensingtonissa Imperial Collegen asuntolassa, josta minulla on kokemusta jo aiemmilta vuosilta. Reilun 50 euroan hintaan ei saa mistaan kantakaupungista siistia yhden hengen huonetta, jossa on hyva kylppari ja jonka hintaan kuuluu iso englantilainen aamiainen. Suosittelen! Paikka loytyy varattavaksi ainakin palvelusta otel.com. Hyva sanky on selkavaivaiselle iso bonus!
Ehdin tanaan varaamaan liput tiistaiksi, jolloin paasen vihdoin interRail-hintaan matkustamaan Eurostarilla! Silloin siirryn Brysselin kautta Berliiniin.
Vaatehuoltoa reililla
Opiskelijahotellin toinen hyva puoli on mahtavat pesumahdollisuudet. Huomisaamun aion viettaa hotellin kolikkopesulassa. Tata varten voi myos ostaa pienen annoksen pesuainetta. Kolikkopesulta ovat ihan mahtavia!
Tahan asti olen pessyt vaatteita kasin. Ostin Partioaitasta pienia veteen sulatettavia pesuaineliuskoja. Sellaisen vinkin haluan kuitenkin niiden suhteen antaa, etta niita ei saa sulamaan kunnolla juoksevan veden alla, vaan saippua jaa klonteiksi vaatteisiin. Pitaa olla pesuallas, jossa veden saa seisomaan, etta pesuaineen saa kunnolla sulamaan!
Neula ja lanka olivat myos hyva lisa varusteluetteloon. Olen paikkaillut lahoavia housuja ja saanut ne kestamaan edes jotenkuten. Hakaneuloja on myos matkassa, mutta niille ei ole tullut kayttoa.
Reppumatkailuvinkki Brittein saarille
on alan lehti Backbax Magazine, josta loytyy tietoa hostellista ja muita vinkkeja. Birminghamin hostellista minulle jai mukava kokemus, koska asukkaat olivat eri-ikaisia ja eri puolilta. Vietin yhteista elokuvailtaa viimeisena iltana tv:n aaressa isossa porukassa.
Ah! Nyt nokka kohti Lontoon iloja! Time Out -lehti kouraan ja lahimmalle stand up -klubille!

keskiviikko 14. heinäkuuta 2010

Kuin Venetsiassa...




"Pidemmin kanavia kuin Venetsiassa."

Jokaisen kaupungin asukkailla on mantra, jota hoetaan kaikille vieraille. Tama on Keski-Englannin Birminghamin mantra. Birmingham on Britannian kakkoskaupunki ja itseasiassa suurin kunta, koska Lontoo koostuu useista pienemmista yksikoista. Kaupunki tunnetaan teollisuudesta, mutta auto- ja muun raskaamman teollisuuden vaistyessa sen on ollut tarkeaa etsia muita elinkeinoja. Birmingham tarkoitti muinaisenglanniksi "ihmisten kotia" (beorma+ ihmiset, ham+koti).
Birminghamia ei varsinaisesti varmaankaan pideta turistikaupunkina, mutta taallakin on runsaasti tekemista kanavaristeilyiden lisaksi. Kaupungissa on paljon kulttuuria ja kansallisen messukeskuksen takia paljon erilaisia tapahtumia. Mina tulin tanne muistelemaan menneita: asuin taalla 10 vuotta sitten. Kaupunki on muuttunut hurjasti edukseen sina aikana!



Taalla mina olen asunut!


Tanaan kavin katsomassa vanhoja kulmiani yliopistolla. Olin todella yllattynyt, kun minut muistettiin viela vanhassa vapaaehtoistyopaikassani!


Asustan taalla Jewellery Quarter-alueella sijaitsevassa Hatters-hostellissa. Paikka on edullinen, makuusalissa yo maksaa reilut parikymppia sisaltaen niukan aamupalan. Hostelli on myos siisti Yksin reilaavalle hostelli on siita kiva, etta muut vieraat juttelevat ja ovat seurallisia. Olen kuitenkin iloinen, etta tama on viimeinen kerta talla keikalla, kun jaan huoneen. Pyoratuolikelaajien koripallon MM-turnausta seuraamaan saapuneet ranskalaiset kaverukset ovat siisteja ja mukavia, mutta nykyaan tykkaan ennemmin nukkua itsekseni kuin isossa porukassa. Ehka se on ikajuttu...
Birminghamissa kannattaa tutustua aasialaiseen ruokakulttuuriin. Erityisesti kannattaa syodaintialaisia ruokia. Intialaisravintoloita on vieri vieressa ja ne ovat tasokkaita. Kantakaupungin ulkopuolella ravintoloilla ei aina ole anniskeluoikeuksia, mutta niihin voi vieda oman pullon mukaan. Kokemukseni mukaan niissa ruoka on erityisen hyvaa ja edullistakin, koska niiden taytyy kilpailla ruoan laadulla! Tanne on ollut jopa suunnitteilla aiheeseen liittyva teemapuisto. Kaupungista loytyy myos Chinatown taynna erihintaisia ja -tasoisia kiinalaisia ravintoloita.

Paivani Keski-Maassa

"Tietenkin han tiesi, etta matka Gondorista Kontuun olisi vaarallinen. Hanen piti pysya poissa suurilta teilta, joilla orkit partioivat vaarallisissa motorisoiduissa nelipyoraisissa taisteluvaunuissaan."
Ei, en ole pimahtanut. J.R.R. Tolkien asui teinivuotensa Birminghamissa Edgbastonin ja Moseleyn kaupunginosissa. Uskotaan, etta han kuvasi useita nuoruuspaikkojaan kirjoissaan. Kuljien himpun verran "Tolkien trailia" pitkit (talla hakutermilla saa tietoa esim. kiertoajeluista). Kavin ihailemassa vesilaitoksen kaksoistorneja ja kuljin Moseley bogiin, jonka uskotaan olleen joko Konnun tai metsien esikuva. Jossain pain Moseleya sanotaan myos olevan Entteja muistuttavia suuria tammia!

Terveisia Keski-Maasta... eikun Birminghamista! (Perrott's Folly -vesitorni)




Reilauksen syvin olemus

Eilen illalla paadyin The Yardbird -nimiselle jazz-klubille kuuntelemaan musiikkia, joka ei talla kertaa kuitenkaan ollut jazzia, vaan Elliott Smith-henkista singer-songwriter -meininkia. Hyvaa sellaista! Birminghamissa on kasittaakseni pubikeikoilla vahvat perinteet. Taalla asuessanikin meilla oli usein tapana menna pubeihin kuuntelemaan musiikkia. Hyva illanviettotapa!

Istuessani tyytyvaisena bitter-lasillinen nenani edessa tunin itseni iloiseksi ja huolettomaksi, lomalaiseksi. Tajusin samalla, miksi juuri aikuisen kannattaa lahtea reilaamaan: reililla tulee junanvaihtojen, aikataulujen kanssa sahlaamisen, rinkan kantamisen ym. takia ponnisteltua ehka enemman kuin tavallisella lomamatkalla. Sen takia tyomurheet unohtuvat nopeasti! Itsellani on nyt samanlainen olo, kuin silloin, kun olen aloittanut lomani patikka- tai pyoraretkella! Saattaa olla, etta palaan toihin aivan polahtaneena!

"Panic on the streets of London, panic on the streets of Birmingham
I wonder to myself: will life ver be sane again?"
(The Smiths: Panic)
Huomenna jatkan matkaa hiekkarantojen aareen Bournemouthiin, jossa tarkoitus on pikaisesti nostalgoida vanhoja kesatyoaikoja. Loppuviikosta siirryn Lontooseen... Sielta sitten lisaa!

maanantai 12. heinäkuuta 2010

Helle on ohi, ainakin hetkeksi

Englannissa sataa! Yllattiko tama jonkun? :-)

Saavuin Leedsiin myohaan eilen illalla. "Oh England, my lionheart" laulaa Kate Bush, ja minullekin Englantiin saapuminen on aina savahdyttavaa, koska olen puoliksi englantilainen. Leeds on ensimmainen kohteeni, koska sukuni on taalta.

Via dolorosa, tai jotain sinnepain

Eilen lahdin todella hikisesta Wuppertalista klo 7.21 junalla kohtia Kolnia, sielta Brysseliin ja... Eurostar oli koko paivan ajan tayteen buukattu! Ensimmaisessa luokassa olisi ollut tilaa, reilaajalle hintaan 140 euroa. Tassa on taman reissun ensimmainen kunnon virhe: buukkaa Eurostar-paikkasi etukateen, alaka luota siihen, etta saisit edullisen InterRail-kiintiopaikan! Iso moka!

Suunnitelma B kayttoon siis: paikkavaraus junaan Lilleen (TGV-luotijuna on kylla nimensa veroinen, mutta kuten tata nykya monet muutkin junat, vaatii pakollisen maksullisen paikkavarauksen), sielta junalla Calais'hen, lautalla Doveriin ja siita eteenpain. Paiva oli todella kuuma ja valilla luulin sulavani, mutta hengissa selvittiin. Lauttamatka taas oli reilaajalle edullinen, 17,50 euroa. Matkaan tuli noin 4-5 tuntia lisaa, joten olin tosi helpottunut painaessani paani pehkuun.

Tanaan olen nukkunut ilmastoidussa hotellihuoneessa pitkaan ja viettanyt aamun kauneudenhoidon parissa. Nyt tuntuu silta, kun en olisi reilaamassa lainkaan!

Wuppertal - helmi ainakin taiteen ja arkkitehtuurin ystaville

Vietin viikonlopun Wuppertalissa lantisessa Saksassa. Paikka valikoitui sen takia, etta tyopaikkani EU-hankkeen kautta minulla on siella kollegoja ja kaupunki kuulosti mukavalta. Vietinkin tosi hauskan lauantain kollegani ja hanen perheensa kanssa. Paasin myos saksalaisille 6-vuotissynttareille!

Lauantai-illan futishuumakin tuli koettua Saksan voitettua pronssiottelun. Sita juhlittiin melkein kuin kultaa! Hillityt saksalaiset intoutuivat toottailemaan autontorvia pitkalle yohon. Juhlimisen intensiteettia hairitsi hilliton helle, Saksassa vietettiin viikonloppu lahes 40 asteen lampotiloissa. Olin itsekin puolet ajasta aivan nuutunut.

Valitettavasti talla hetkella kayttamani nettikioski ei salli valokuvien lataamista, mutta olisin kernaasti lisannyt kuvia Wuppertalin taloista ja patsaspuistosta. kaupungissa on sailynyt paljon hienoa vanhaa arkkitehtuuria. Lisaksi taiteen ystaville n. 300 tuhannen asukkaan kaupungista loytyy paljon nahtavaa. Kavin paikallisessa Von der Heydt -taidemuseossa, jossa vaihtuvien nayttelyiden lisaksi loytyy mm. Picassoja, Muncheja jne. Paikalliset kertoivat, etta kaupungin varakas porvaristo piti aikanaan kunnia-asianaan lahjoittaa museolle toita ja etta kaupunkilaiset ovat jatkaneet perinteita. Iltapaivan helteessa matkasimme vilea brittilaisen kuvanveistaja Tony Craggin perustamaan Waldfreidenin patsaspuistoon. Kiintoisa kokemus: hienoja toita, puiden varjoja ja taustalla kirmaavia peuroja!

Yovyin Wuppertalissa Omppu-hotelleita muistuttavassa McDreams-hotellissa (joka nimestaan huolimatta ei kuulu "Makkarille", vaan on yksityisoimistuksessa). 29 euroa/yo ja oma kylppari. Ainoa vaan, etta ilmastointi tuntui puuttuvan ja varsinkin ukkosen yllattaessa tuntui, kuin olisi nukkunut saunassa. Hinta-laatusuhde oli kuitenkin ok.

Suosittelen Wuppertalia, se oli tosi mukava yllatys matkareittini varrella!

Maistuisiko yksi suomalainen?

Reissun erikoisimman kulinaarisen elamyksen koin eilen Kolnin rautatieasemalla, kun soin yhden suomalaisen eli finlandaisen... Se oli ihan tavallinen taytetty patonki, mutta leipa oli tumma. Myyjan mukaan suomalaiset ovat tunnettuja terveellisista leipavalinnoistaan... Epasuomalaisittain tomaatilla, mozzarellalla, baislikalla ja salaatilla taytetty suomalainen maistui hyvin. No, syommehan mekin hampurilaisia!

Terveisia Yorkshiresta

Helsingin kokoinen Leeds on Englannin suuria teollisuukaupunkeja, jota on parin viime vuosikymmenen aikana nostettu uuteen loistoon. Pohjoisen bilepaakupunkinakin kaupunki nykyaan tunnetaan.

Mita taalla voi tehda bailaamisen lisaksi? Historian lisaksi kaupunki tunnetaan mm. jalkapallon ystavien keskuudessa. Emmerdale-sarjan fanit taas voivat tehda taalta kasin retkia sarjan kuvauspaikoille. Itse aion huomenna aamulla naapurikaupunkiin Bradfordiin kansalliseen elokuva- ja TV-museoon. Olen elokuvien suuri ystava, mutten ole onnistunut kaymaan siella koskaan!

Yorkshiren kreivikunnasta loytyy myos mm. Yorkin historiallinen kaupunki, josta loytyy upea katedraali York Minster, viikinkiaikaa esitteleva museo (viikingit tunsivat Yorkin nimella Jorvik) ja paljon muuta upeaa. Minun ja veljeni lapsuuden suosikkikohde oli Castle Museum, jossa oli vanhanaikanen mekaaninen kone, joka esitti hirttajaisia. Miten niin lapset ovat julmia? Sittemmin olen toki liittynyt Amnestyyn! ;-)

Bronten sisarusten toiden ihailijoille on olemassa myos retkia "Bronte-countryyn". Yorkshiressa on hienoa maaseutua. Jylhien maisemien osalta oma vinkkini on matkata junalla tai bussilla Manchesteriin. Reitti kulkee Penniinien vuorijonon halki, maisemat ovat ainakin minusta upeat.

Vinkkeja reilaajalle, osa n

InterRail-korin voi ostaa myos yhteen maahan. Tata varten suosittelen isoa-Britanniaa! Taalla on kattava rautaiverkko ja junat ovat nopeita ja mukavia, mutta turkasen kalliita. Reilaaja saastaa nopeasti hyvin, varsinkin kun suurimpaan osaan junista ei ole lisamaksuja tai pakollisia paikkavarauksia.

Toinen vinkki on tsekata reilikortin mahdollisuudet paikallisliikenteessa. Huomenna kavaisen Bradfordissa junalla - siihenkin kelpaa reilikortti!

perjantai 9. heinäkuuta 2010

Mulla on kiire, junilla ei - Lauluja junamatkailun vaikeudesta

Kyllä on aikataulujen pitäminen nykyään vaikeaa! Nuorena reilatessani asiat olivat niiin paaljon paremmin... Vai olivatko? Ongelmat meinasivat alkaa jo ensimmäisella etapilla Tukholman ja Lundin välillä. Onneksi yöjuna Lund-Berliini (nopea ja mukava - suosittelen!) odotti...



Varsinainen säätäminen alkoi eilen. Matkalla Krakovasta Prahaan jo ensimmäinen vaihtoyhteys Puolan Katwicessa oli kunnolla myöhässä. En olisi ikinä ehtinyt vaihtamaan Tsekin puolella Prerovissa... Onneksi näppärä konduktööri ehdotti junasta jäämistä jo Ostravassa ja vaihtoa siellä. Kovalla selittelyllä sain paikkavaraukseni kelpaamaan, ja olin Prahassa vain tuntia aiotusta myöhässä! Samalla reitillä oli useampia matkustajia, mutta minä olin ainoa, joka sai tämän hyvän vinkin. Mitähän tapahtui sille huonosti englantia osaavalle japanilaisnaiselle? Toivottavasti hänkin pääsi perille!



Tänään matkustin Prhasta Berliinin kautta läntiseen Saksaan Wuppertaliin. Jo Berliiniin saapuessamme juna oli puolitoista tuntia myöhässä (tosin nyt radalla oli ilmeisesti onnettomuus). Myöhästyin jatkoyhteydestäni. Seuraavat länteen menevät junat olivat hurjasti myöhässä myös - kuinka epäsaksalaista! Selittely auttoi taas ja sain vaihdettua junassa paikkalippuni. Hurjassa helteessä pääsin perille tunteja myöhässä...



Mitä tästä opimme? Lomalla ei saa tehdä liian tiukkoja suunnitelmia. Aikuismatkailija saattaa stressaantua nuorisoa helpommin, muista pakata pitkä pinna mukaan! Supliikki auttaa aina. Ja junaan on helteellä syytä varata paljon juotavaa ja suolaista syötävää - suolapähkinät hakkaavat suklaan 6-0!



Miellyttävä yö panimossa

Kuumassa Prahassa oli eilen lisäkseni n+1 turistia (n on hyvin suuri luku). Tein pikakierroksen ja päätin vierailla uudelleen talvella. Majoitus oli varmasti yksi tämän keikan jännimmistä: nukuin panimossa! Panimo-hotelli U Medvidku on sekoitus majapaikkaa, ravintolaa ja kaupungin pienintä panimoa. Huoneeni oli söötti ja tuoteett maistuvia! Ehdoton paikka olutkulttuurin kehdossa Prahassa majoittuville! Hinta vaan oli reilaajalle reippaanlainen, mutta kun muuten säästelee, välillä voi asustaa fiinimminkin...



Nyt olen Saksassa Wuppertalissa, ja huomenna tapaan kollegoita, jotka näyttävät minulle kaupunkia! Reilun Espoon kokoisessa kaupungissa on mm. paljon säästynyttä Bauhaus-arkkitehtuuria, kaupunkia kiertää kuuluisa Schwebebahn-monorail-rata ja kulttuuriakin on tarjolla. Paikka vaikuttaa oikealta helmeltä! Pian tutustumaan!

keskiviikko 7. heinäkuuta 2010

Kovan paivan ilta

Tanaan tutustuin Puolan sodanaikaiseen historiaan. Ensin kavin retkella Auschwitzissa. Se on kokemus, joka ei unohdu varmasti koskaan. Omatoiminen reilaaja paasee tekemaan matkan itsenaisestikin (ja junalla kulkiessa voi saastaa rahaa), mutta itse ostin kuitenkin opastetun kuuden tunnin matkan, joka maksoi 110 zlotya (n. 25 euroa). Oli varmasti ihan jarkevaa. Retki oli aika rankka kokemus, josta palaudun yha.

Paatin kuitenkin jatkaa historiakierrostani Oscar Schindlerin vanhassa tehtaassa vastikaan avattuun museoon, jonka pysyva nayttely kertoo elamasta toisen maailmasodan aikaisessa Krakovassa. Paras museo, jossa olen aikoihin kaynyt! Tila on rakennettu katuja muistuttavaksi sokkeloksi, jossa kuljetaan aikajanaa pitkin mukulakivilla. Museossa on monelaisia yksityiskohtia, mm. kasin selattavia valokuva-albumeita, jotka oli ilmeisesti koostettu krakovalaisten omista arkistoista. Albumia sormeillessa tuntui, kuin olisi astunut jonkun toisen elamaan. Suosittelen!

Retkia mihin vaan...

Krakova on hyva kaupunki, jos haluaa tehda retkia. Wieliczkan suolakaivos, Zakopane... Hilpeimmasta paasta lienevat kommunismiturneet Nowa Hutan vanhaan teollisuulahioon. Maksa rahaa, niin sinut ajetaan opaskierrokselle Trabantilla, maksa vahan lisaa, niin tapaat ehdan tyolaisen (jos han ei ole kannissa), viela lisaa, niin paaset sosialismin aikaiseen diskoon...

Kazimierz - uusi ihastus!

Hostellini sijaitsee Kazimierzin kaupunginosassa, jossa sijaitsivat Krakovan vanhat juutalaiskorttelit. Nykyaan kaupunginosa on taynna gallerioita, vaihtoehtoisia baareja, levykauppoja ja urbaania elamaa... Paras hengailupaikka kaikenikaisille! Istuin kahville uutukaiseen Cabinet Secret - galleria-kahvilaan, jonka omistajat ehtivat esitella vieraalleen toita ja kertoa kokemuksistaan gallereisteina. Ihanan tervetullut olo!

Hyvinvointia reilireissulla

Matka-apteekki on korkattu. Luulin kavelleeni kevaalla ostamani sandaalit jo kunnolla sisaan, mutta niin vain niista on tullut kuumalla rakkoja ja hiertymia. Vaikka rakkolaastaria saa kaikkialta, oli ihan hyva idea ottaa pakkaus valmiiksi mukaan. Juuri oikealla hetkella apteekki on kaukana!

Nuorena reilatessa minulla oli mukana ehka vain laastaria ja sarkylaaketta. Nyt huomaan ian myota apteekin laajentuneen. Kumma juttu! Kun vain muistaisin, etta kasidesi ei auta kassissa! Samoin hattu olisi parempi paassa, vaikka kuinka nayttaisi hullulta turistilta. Eika mikaan maara juotavaa tunnu riittavan...

Huomenna matkani jatkuu Prahaan. Se on talla matkalla lahinna levahdyspaikka matkalla kohti lantta. Koko aikaa ei voi juosta paa kolmantena jalkana! Matkan loppua kohti tahti rauhoittuu muutenkin, kun pysahdykset pitenevat. Ei kannata ahnehtia liikaa. Pitkan reilaustauon jalkeen se on vain ollut vaikeaa muistaa, kun on niin innostunut!

tiistai 6. heinäkuuta 2010

Varsova-Krakova all day long

Jatin tana aamuna Puolan nykyisen paakaupungin Varsovan taakseni ja matkustin vanhaan paakaupunkiin Krakovaan. Olo on melkein kuin olisi Turkuun tullut! Palaan viela hetkeksi Varsovan tunnelmiin ja jatkan Krakova-aiheella.

Viela vinkkeja Varsovaan

- Varsovassa on hyva turistikortti myytavana, jolla saa alennuksia museoihin jne. Jos olet paikalla sunnuntaina, kortin hankkiminen ei valttamatta kannata, koska suurimmat museot tarjoavat ilmaisen sisaankaynnin. Jos taas olet liikkeella maanantaina, korttia ei kannata hankkia, koska museot ovat kiinni (kuten muuallakin). Itse hyodyin paljon paikallisen liikennelaitoksen kolmen paivan lipusta. Olen kuullut toisestakin EU-paakaupungista, jossa joukkoliikenne hoituu linja-autojen, raitiovaunujen, junien ja yhden metrolinjan varassa. Missakohan se on? Hmmm...

- Etsi kasiisi Use-it! Warsaw -kartta. Use It! -oppaat ovat paikallisten nuorten tekemia epakaupallisia oppaita, joista loytyy edullisia ja myos vaihtoehtoisia vinkkeja paikalliseen elamaan. Varsovan opas oli todella hauska ja sain siita paljon ideoita! Miten muuten olisin loytanyt takaisin Suomeen... Lahella keskustaa loytyy puutaloalue, joka on rakennettu suomalaisen mallin mukaan. Talot on tuotu Varsovaan Neuvostoliiton kautta (Suomi on ilmeisesti maksanut ne sotakorvauksina). Talojen piti olla sodan runteleman Varsovan jalleenrakentajien valiaikaisasumuksia, mutta alueesta tuli suosittu. Veiressa kulee ulica Johna Lennona (John Lennonin katu), jonka alussa on liikuttava ilmeisesti amatoorien kyhaama pieni muistomerkki.

Punainen tupa ja perunamaa keskella Varsovaa!

- UseIt-opas opasti minut myos Pragan kaupunginosaan, jossa aistii menneiden aikojen tunnelmaa. Florianin kirkon vieressa kavin tutustumassa neuvostoaikaiseen Rusalka-maitobaariin. Ruoka oli tayttavan nakoista ja edullista, mutta puolaa taitamattomana kasvissyojana en tohtinut sita tilata. Turistina en myoskaan hallinnut etikettia, joten sain kovat puolankieliset torut, kun yritin avata juomakaappia, ennen kuin myyja avasi sen! Pragasta loytyy mtos oppaan "Hollywood ghettoksi" -kutsuma alue. Siella kuvattiin osittain Pianisti-elokuva. Alue nayttaa yha aika rupsahtaneelta, mutta sinne varmasti kannattaa menna nyt, kun viela voi: alueelle on jo perustettu "retro-rakalan" nakoisia baareja, jossa tupakansavua varmaankin puhallettiin sisaan palkeilla. Alue taitaa siis olla nousussa...

- Kasiin kannattaa myos hankkia kirja Do it in Warsaw! (Zob do w Warsawie!), jossa on hauskoja ideoita kaupungin haltuun ottamiseen. harmi, etten kerennyt (lahinna aikuisille tarkoitettuun) lelukauppaan, jossa olisi ollut tarjolla ita-eurooppalaisiin lastenohjelmiin liittyvia muistoesinteita. Myyra ja Nalle Luppakorva olisivat vetaneet omankin suuni hymyyn!

Siirtyma Krakovaan

Tana aamuna matkustin elamani ensimmaista kertaa junassa ensimmaisessa luokassa! Reilaamisen valittomyys oli valittomasti tipotiessaan... Matkaseuralaiseni kylla juttelivat, mutta vain kannykkaan.

Krakovassa on kaunis vanhakaupunki, joka on turistioppaista tunnettu. Vietin siella muutaman tunnin vieraillen mm. Wawelin linnassa. Hostellinin The Secret Garden sijaitsee kuitenkin vanhoissa juutalaiskortteleissa Kazimierzin kaupunginosassa. Tama ilmeisesti selittaa, miten onnistuin saamaan puhtaan violetiksi maalatun huoneen, jossa on kaunis rautasanky ja jonka hintaan sisaltyy aamiainen reilulla kahdella kympilla: ei vanhan kaupungin lisaa!

Krakovasta loysin vihdoin helposti kasvisravintolan! Vegassa (Ul. Krupnicza 22) oli tarjolla kotiruokaa kasvissyojille. maittavaa ja suhteellisen edullista. Piavan hauskin loyto oli kuitenkin "ratikkabaari" Tram Bar (Ul. Stolarska 11), joka oli sisustettu vanhan raitovaunun nakoiseksi. Seinilla oli myos kuvia vanhoista raitiovaunuista ja toimivia liikennevaloja. Siella olisi istunut pidempaankin!


Astu sporaan eikun baariin!

Pianistista Schindlerin listaan

Huomenna aion tutstua Puolan sykempaan menneisyyteen. Lahden enisn retkelle Auschwitziin ja palattuani lahella sijaitsevaan Schindlerin tehtaaseen rakennettuun museoon ja hotellin lahistoon, jossa Schindlerin lista -elokuvaa kuvattiin.. Saa nahda, kuinka sanattomaksi vetaa.


maanantai 5. heinäkuuta 2010

Hikisena Puolassa!

Terveiset Varsovasta, jonne saavuin eilen!

Matkani tanne sujui onnellisissa merkeissa. Jo laivalla oli pari kaveria perheineen ja mukava hyttikaveri, joten yleensa nihkeana pitamani laivamatkailu oli varsin siedettavaa! Junamatkalla Tukholmasta Berliinin kautta Varsovaan paasin ihanasti reilaamisen valittomaan tunnelmaan: ensin matkalla Lundiin veiressani istunut nainen ryhtyi kehumaan lukemaansa kirjaa, ja Berliinista lahtiessani samaan vaunuosastoon osui puhelias katalonialainen laaketieteen opiskelija ja isansa kanssa matkustanut ihastuttava pikkutytto, joka kattaan mikrofonina kayttaen esitti meille pitkan sikerman puolalaisia lastenlauluja. Lentaen en olis paassyt fiiliksiin nain nopeasti! Nuoruuden reilaamisen valittomyys on yha tallella!

Varsovassa majoituin ekohostelli Wilsoniin, joka sijaitsee noin kolmen kilometrin paassa keskustasta. Hostelli on mukava ja siisti. Eko-ajatus sisaltaa mm. tilan saastamiseen suunniteltuja ratkaisuja ja omavaraisen sahkontuotannon. Yopyminen tapahtuu japanilaistyylisissa kapseleissa. Omassani oli vahan lammin, mutta nukuin kuitenkin kuin tukki. Hostellissa yopyi samaan aikaan toinenkin itsekseen matkaava suomalainen nainen ja vastaanotossa pohdittiinkin, josko tassa olisi heille uusi markkinarako: itsekseen matkaavat suomalaiset! Taalla vartioin mina:



Puolan lahihistoriasta kiinnostuneet haluavat varmaan tietaa, etta hostellin lahella sijaitsee Solidaarisuus-liikkeen keulahahmon pappi Jerzy Popieluszkon muistomerkki. Sunnuntaipaiva toi paikalle paljon vakea hiljentymaan.

Varsovassa olen ollut toimelias: eilinen meni tutustuessa vanhaan kaupunkiin. Siella oli monenlaista festivaalia ja muunlaisia hippaloita kaynnissa, joten turistien lisaksi paikalla hengaili myos suuri joukko paikallisia - kerrankin! Ensin kuuntelin klassisen musiikin festivaaleilla Varsovan oman pojan, Chopinin, pianoteoksia, jonka jalkeen kavin katuteatterifestareilla ja hyvantekevaisyyskonsertissa, jossa kerattiin kesakuisten tulvien jalkeen pelastuslaitosten kayttoon elvytyslaitteita. Tyokseni kotona koulutan kansalaisjarjestoja, joten on aina hauskaa tavata vapaaehtoisia, jotka yhteisollisesti organisvoivat erilaisia tempauksia! Tassa kuvassa kertaan varoja hyvantekevaisyyteen poppailemalla:


Iltahan ei loppunut viela tahan, vaan kadulla paasi aistimaan myos sunnuntai-illan vaalihuumaa, kun kadulla kuvattiin presidentinvaalien valvojaisia. Tenttaamani paikalliset olivat hammastyneita kuullessaan, etta vaaleja seurattiin myos suomalaisissa tiedotusvalineissa. Paa taynna puolalaista polulaari- ja korkeakulttuuria, historiaa ja nykypolitiikkaa nukahdin silmanrapayksessa.

Tanaan on hikinen paiva! Kavin vilvoittelemassa mm. "Stalinin haakakuksi" nimitetyn Kulttuuri- ja tiedekeskuksen nakoalatasanteella. Rakennus on jarkalemainen kolossi ja sinne nouseminen maksaa, mutta huipulla tuuli ihanasti!

Vietan viela taman paivan Varsovassa. Aion mm. yliopiston kattotasanteen puutarhaan, jossa paikallinen nuoriso viettaa lampimia kesapaivia.

Huomenna matka jatkuu Krakovaan!

torstai 1. heinäkuuta 2010

Travelling light

"No but I travel light. -No you don't travel light."
Tindersticks´-yhtyeen ohjelmistoon kuuluu kaunis Travelling light -niminen duetto, jossa pohditaan sitä, matkaako laulun kertoja keveästi. Itse olen hyräillyt biisiä viime päivät siitä huolimatta, että laulussa tuskin on kyseessä reilaajan rinkka, vaan henkinen kantamus. Matkaaja voi kyllä pitkällä reissulla paremmin, mitä vähemmän hänellä on mukanaan. InteRail-sivustot ovat täynnä hyviä pakkausvinkkejä, turha niitä toistamaan. Pari omaa huomiota tälle reissulle pakkaamisesta ajattelin kuitenkin jakaa.
Otan matkalle vain 50 litraa vetävän pikkurinkan. Omistan kyllä isommankin vaellusrinkan, mutta teknisenä laitteena se painaa tyhjänäkin paljon. Niinpä pieneen tilaan pitää mahtua ihan kaikki! Pieni pakaasi esää myös shoppailun, jolloin rahaa jää enemmän hauskanpitoon!
Tällä kertaa jätän makuupussin kotiin. Sen virkaa toimittaa coolmax-kankaasta tehty retkihuopa, joka painaa vain 350 grammaa. Suuri osa öistäni kuluu kuitenkin muualla kuin junissa, joten ajattelin makuupussin olevan turhuutta. Meikkipussi tursuaa lähdön hetkellä, mutta siellä on paljon näytteinä saatuja tuotteita, joista pääsen matkan varrella eroon. Aurinkorasva on kaltaiselleni kalpeanaamalle kuitenkin ehdoton must!
Kirjoja otan mukaan pari. Hostelleissa on usein bookcrossing-pisteitä, joissa omansa voi laittaa kiertoon ja ottaa vaihtarin mukaan. Suosittelen! Näissä pisteissä vaihdeltavat kirjat ovat yleensä kuitenkin heppoisemmasta päästä, joten omatkin vaihtoesineet sen mukaan...
Huivi ja huppu
Vaatteita otan mukaan reissuun kohtuudella. Olen satsannut kenkiin, koska matkalla tulee käveltyä paljon. Perinteiset lenkkarit vievät kuitenkin paljon tilaa kassissa, minulla on peruskenkinä huomattavasti kevyemmät verkkokankaiset kävelylenkkarit.
Hyvä huivi pelastaa kaiken! Sen voi kietoa päähän kuumalla, se juhlistaa asun illalla ja se usein tarpeellinen, jos kierrettäviin nähtävyyksiin kuuluvat esimerkiksi kirkot ja muut uskonnolliset pyhätöt. Kesällä on lämmin, mutta otan silti mukaan ohuen takin. Takissa on huppu, mistä voi aiheutua ongelmia Englannissa: joissain paikoissa hupputakit on kielletty, koska ne mielletään "teinigangstojen" asusteeksi. Huppu päässä olet pelottava ja voit piilotella turvakameroilta. Kiellon soveltamisessa ollaan jossain päin aika virkaintoisia: luin kerran lehdestä, kuinka fiinimpi yli 50-vuotias rouva oli poistettu ostoskeskuksesta kovin ottein, koska hänen villatakissaan oli ollut huppu. Mitä tästä opimme? Kun tutustut kulttuurisena muistomerkkinä kirkkoon, peitä pääsi. Kun taas tutustut kulttuurisena muistomerkkinä brittiläiseen ostoskeskukseen (kyllä, ne ovat valtavia!), paljasta pääsi!
Turvallista matkaa...
Ulkoasiainministeriön vinkkisivulta saat kattavat ohjeet turvalliseen matkailuun. Mitäpä sitä ehdoin tahdoin leikkimään yksin humalassa pimeällä kujalla turistia tonnin kamera kaulassa roikkuen!
Aiemmassa elämässäni toimin kesäisin kielikurssien opettajana. Jotenkin onnistuin luovimaan jopa 50 teinin kanssa halki Lontoon ja Pariisin ilman, että kukaan kadotti omaisuuttaan. Sen sijaan minulta on viety käsilaukku Lontoon jouluruuhkassa. Matka saattoi kuitenkin jatkua, koska luottokortti ja passi olivat eri paikassa. Rikosilmoituksen vastaanottanut poliiskin hämmästeli! Hajasijoita siis maksuvälineet ja matka-asiakirjat. Kaulapussi on hyvä keksintö. Olen myös ostanut rinkkaani lukittavan suojaverkon.
Huomenna se alkaa!
Jeejeejee! Huomenna matkaan! Ensimmäinen reittipätkä kulkee Helsingistä Tukholman kautta Varsovaan. Odotukset ovat korkealla ja matkaajan mieli kevyt. Näihin tunnelmiin!
.