Kodin lämmössä

Arkkitehtuuria Wuppertalissa

Matka on onnellisesti ohi! Viimeiset päivät olen huilinut, hoitanut asumisjärjestelyjä ja käynyt kokeilemassa työntekoa. Olin unohtanut sähköpostini salasanan, joten ehkä minulla on vielä toivoa! Vaan kuka keski tällä välin muuttaa koko Suomen sisätilat yhdeksi suureksi saunaksi?

Mitä matkasta jäi käteen? Hauskanpidon ja uusien kokemusten, elämysten ja nähtävyyksien lisäksi minulle on jäänyt mieleen paljonkin! Samoin haluan jakaa muutaman valokuvan matkan varrelta.

- Junamatkailu on muuttunut nuoruudestani yllättävän paljon: koska varsinkin nopeampiin juniin on pakko tehdä maksulliset paikanvaraukset, hikisenä käytävillä notkuvat reilaajat alkavat olla katoava luonnonvara. Samalla eteneminen on tullut hankalammaksi, kun varauksia ei välttämättä saa tehtyä edes viiden päivän varoitusajalla. Kun junamatkailua halutaan kuitenkin lisätä esim. ympäristösyistä, tämä aiheuttaa paineita järjestelmälle. Spontaanimpaa matkustustapaa suosineet tapaamani nuoret reilaajat olivat mm. nukkuneet asemien pihalla useita öitä, kun illan viimeiseen jatkojunaan ei saanutkaan paikkoja. Olen tietenkin maallikko, mutta ihmettelin usein matkallani, kuinka lyhyitä junat olivat: esimerkiksi Hampurista Kööpenhamineen kulkevassa junassa oli vain kaksi vaunua!

- Pakolliset varaukset lisäävät myös inter-rail-lipun kuluja, mikä pitää ottaa huomioon. Tämän suhteen paras (eli edullisin) maa oli - yllättäen - Englanti!

-Oma reittivalintani Suomesta ja Suomeen noudatti perinteistä "Ruotsinlaivamallia". Sen, jonka matkailukestävyys venyy mm. laivan karaokeen, kannattaa yhä käyttää tätä reittiä, koska esimerkiksi Lundista Berliiniin kulkenut yöjuna oli tosi hyvä! Jos ensimmäinen kohde on esim. Puola, voi myös esim. matkustaa Baltian maiden läpi bussilla ja käynnistää InterRail-osa vasta vaikka Varsovasta. Puolaan olisi päässyt myös halpalennolla. Pienellä viitseliäisyydellä ja kekseliäisyydellä säästää aikaa ja rahaa! Todella pitkiä siirtymiä (tyyliin putkeen Tukholmasta Ateenaan) välttelin, tädin selkä ei vaan enää kestä. Lepovaunupaikat, hostellit ja hotellit sekä aamuiset pilatesharjoitteet pitivät kropan kuitenkin hyvässä kuosissa!

Give peace a chance! John Lennonin katu lähellä Varsovan "suomalaistaloja"

-Älä jää yksin! Itsekseen matkustavan aikuisreilaajan kannattaa suosia hostelleja ja junissa toista luokkaa, ellei halua viettää kaikkea aikaansa yksin. InteRail-matka voi olla tietenkin myös matka itseen tai hyvä tilaisuus lukea junissa kirjoja tai neuloa upeita villapaitoja, mutta itse aika sosiaalisena ihmisenä olisin ajoittain kaivannut enemmän seuraa. Mitä helteisemmäksi matka kävi, sitä enemmän aloin käyttää ensimmäistä luokkaa (koska minulla oli 1. luokan lippu), mikä ehkä fyyisesti lisäsi matkustamisen mukavuutta, mutta myös matkustamisen tylsyyttä! Erikielisten kännykkäkeskustelujan pakkokuuntelu ei ole kovin jännittävää taustamusaa...

- Hostellitarjonta on monipuolistunut nuoruuden päivistä. Ne ovat edullisisa, siistejä ja onesta saa omankin huoneen. Varsinkin Puolassa hostellit olivat aivan mahtavia! Hostelleissa tuli juteltua muiden matkaajien kanssa: mieleeni on jäänyt erityisesti tv-hetki Birminghamissa, jossa tuijotimme isolla porukalla Titanicia ja nurisimme siitä, ja se ruotsalainen perheenisä, joka karjui erotuomarille puolalaisessa hostellissa jalkapalloa katsoessaan!

Nykyaikaista hostelliasumista Krakovassa

- Helteellä matkustaminen on raskasta. Kannattaa yrittää pitää itseään viileänä ja muistaa myös lepopäivät. Olen iloinen, että jätin alunperin suunnittelemani Hollannin keikan väliin. Vieläkin olisin vähän voinut vähentää ahnehtivaa ryntäilyä! Sinne reilille pääsee vielä uudestaankin, toinen jalka ei vielä ole haudassa!

Keep cool! (Ystäväni Minna sadettimen alla Potsdamissa)

-Saksa on mahtava lomailumaa! En ollut koskaan lomaillut Saksassa, vaikken koskaan ole maata tietoisesti vältellytkään. En ole koskaan kuulunut kuuluisan suomalaisen keihäänheittäjän koulukuntaan... Ainakin Berliiniin haluan heti uudestaan! Suurena maana Saksa voisi olla hyvä yhden maan InterRailin kohde (muita voisivat olla esim. Iso-Britannia, Ranska ja Espanja). Vielä kun Deutsche Bahn saisi ne junatkin kulkemaan ajallaan...

Alan jo miettiä seuraavaa reilimatkaani! Ensi kerralla taidan kuitenkin tyytyä hieman lyhyempään reissuun! Espanja ja Portugali voisivat olla mieluisia kohteita. Kannattaa kuitenkin miettiä ajankohtaa: heinä-elokuun helteissä siellä taatusti ramppaa koko muukin pohjoisen Euroopan kalvakka lomailijaväki...

Mieli jo tulevissa matkoissa...

Kiitos teille, jotka olette jakaneet matkaa kanssani! Oli mahtava reissu, mutta mukavaa myös palata kotiin!

Bluesia Tukholman asemalla

Olen selvinnyt kotimatkallani jo Tukholmaan! Toisin kuin Pieksämäellä, Stockholm Centralenista löytyy nakkikioski ja kahvila sekä myös Euroopan kalleimmiski arvioimani säilytyslokerot: 50 kruunun minilokeroon saan pikkurinkan juuri ja juuri ahdettua, mutta täyskokoinen tarvitsee jo 60 tai 70 kruunun boksin.

Saavuin tänne aamulla Hampurista. Yö oli aika rankka.

Ensin juna lähti (tietenkin!) myöhässä. Tällä kertaa syy ei ollut tosin pelkästään Deutsche Bahnin, vaan ensimmäiseen luokkaan majoittuneiden venäläisteinien, joita piti siirtää vaunusta toiseen. Lautalla tapasin pari reipasta nuorta suomalaisnaista, joiden reilimatka oli tosiaan vienyt heidät ympäri Eurooppaa. Lähes pelkästään junissa nukkuneeksi he vaikuttivat vielä oikein pirteiltä! Lisäksi reissussa oli kaksi ruotsalaista nuorta naista, joille junien myöhästely oli koitua kohtaloksi... Heidän reilikorttinsa olivat menossa umpeen vuorokauden vaihtuessa. Junien myöhästelyn takia he eivät olleet ehtineet kolme tuntia aikaisemmin lähtevään junaan, jolla he olisivat ehtineet Ruotsiin saman vuorokauden aikana. Onneksi he olivat saaneet Saksan rautateiltä korvaavat liput. Kun myöhästely näyttää tätä nykyä kerran olevan normi, niin ei varmaan kannata jättää mitään noin viime tippaan!

Kööpenhaminaan saavuimme puolenyön jälkeen. Sieltä Malmöhön ja sitten kolmen ja puolen tunnin odotus Tukholman junaan. Malmön asema on remontissa, joten kaikkien piti istua ulkona. Arvokamat rinkkaan, lukkoverkko ympärille ja lämmintä päälle. Onneksi seuranani oli muitakin reppureissaajia. Bulgarialaiset pojat pitivät omia bileitä ja tarjosivat Puttgartenin ja Rödbyn väliseltä lautalta ostamiansa tupakoita ja rommia muillekin.

Vaan yö oli kylmä... Muutaman kerran ehdin miettiä, että olen liian vanha tähän touhuun! Tukholman junaan päästessäni nukahdin oitis. Vieressäni istunut vanhempi ruotsalainen herrasmies naureskeli perillä makeita uniani ja käski mennä Djurgårdeniin paistattelemaan päivää, jos ilma sattuisi kirkastumaan. Ei ole valitettavasti kirkastunut. Asemalla hoidetun hammaspyykin ja "Savettisuihkun" jäljiltä tunsin itseni kuitenkin lähes ihmiseksi!

Olen viettänyt pilvistä päivää lounaan ja kahvin merkeissä. Omahyväisesti suuntasin Kungsgatanille Marion's Gastro Dineriin, joka 50-lukutyylinen amerikkalaishenkinen kuppila ja hohtokeilauspaikka. Sieltä ei vegetaristi ilmeisesti 50-luvun henkeen kuitenkaan löytänyt ruokaa, joten jouduin tyytymään kahviin. Kyllä kaimani nyt kannattaisi siirtyä ajassa 60 vuotta eteenpäin ja hommata edes yksi kunnon kasvisannos listalleen... ;-)

Reissuni alkaa olla lopuillaan. Kokoan vielä myöhemmin koostetta ideoista ja vinkeistä tänne luettavaksi!

Ai niin, se Hampurin Beatlemania-museo oli ihan mukava. Museokäyntiin olisi saanut lisämaksusta yhdistettyä mm. kävelykierroksen. Pelkään vaan, että poppareiden elämää valottavat kävelykierrokset ovat luokkaa "täällä Ringo tärväsi upouudet farmarinsa kaatamalla niille ketsuppia 11.6.1960", joten jätin väliin. Saatan toki olla väärässäkin!

Lähes kaikki muukin on ollut tosi mukavaa. Pika-analyysini on: kannattaa lähteä reilaamaan nelikymppisenä!

Hampuri sinun on, jee jee!

Tiiättekste, ne soitti täällä! Ne Biitlekset! Siitä on tietty 50 vee ja niistä tuli kuuluisii vasta Hampurin-reissun jälkeen, mutta tää stadi ei oo koskaan toipunut siitä! Jee jee jee!

Terveisiä siis Hampurista. Nättiä ja vilkasta, oli mukavaa hukkua ihmismassaan ja katsella ympärilleen!

The Beatles on hyvin tuotteistettu täällä. Kiertokäyntejä ja -ajeluita löytyy joka lähtöön, ja jokainen palveluntarjoaja kehuu olevansa paras tai ainakin alkuperäisin! Itse ajattelin tänään heittäytyä turismoinnin pyörteisiin ja käväistä ennen kotimatkaani Beatlemania-näyttelyssä.

Hampurin muukin lähimenneisyys on tuotteistettu näppärästi. Beatlemania sijaitsee kuuluisalla Reeperbahnilla, jota kävin eilen katsomassa. Kympillä olis saanut kiertokävelyn snapseineen isoa hieromasauvaa heiluttelevan puputytön tai pornoäänellä mörisevän äijän opastamana. Reeperbahn lienee vuosien saatossa muuttunut niin rauhalliseksi, että tarvitaan näyttelijä-oppaita elävöittämään katukuvaa! Koska eilen oli lauantai, katu oli myös erimaalaisten polttariseurueiden kansoittama. Hampuri näyttää muutenkin olevan Saksan polttaripääkaupunki, en ole koskaan missään nähnyt samana päivänä niin monta polttariporukkaa!

Keski-ikäiset hampurilaiset olivat ainakin eilen karanneet keskustaan paikallisen panimon järjestämille olut- ja ruokafestareille, jonne törmösin sattumalta. Mukava tunnelma, paikalliset olivat viileästä säästä ihan lomafiiliksissä. Taustalla bändit soittivat siististi U2- ja Queen-covereita ja dunkel ja viini virtasi... Paikalla oli myös paikallisten ravintoloiden kojuja, joiden annoksia maisteltiin ristiin rastiin. Ihmiset olivat liikkeellä kaveriporukoissa ja pariskunnittain, mutta iloisen tunnelman takia myös yksin reissaavalla oli kivaa!

Keltainen jäänsärkijä ja paljon muuta

Hampurissa on toki muutakin kuin kaljaa, Beatles ja Reeperbahn. Täällä on yksi Euroopan suurimmista satamista, jonka mittailuun käytin aikaa iltapäivällä. Veneajelut sataman ympäri näkyvät olevan suosiossa. Taidetta täältä löytyy myös moneen lähtöön.

Tällaista turistirysäpelkuria hämmästytti vähän, että täällä on paljon "lisensoituja nähtävyyksiä", joita löytyy monista muistakin kaupungeista, kuten Hamburg Dungeon. Kun kiitos EU:n me jo syömme samoja jätskejä ja pukeudumme kaikki nykyään samalla tavalla, niin nähtävyydet voisivat olla vähän omaleimaisempia, kiitos! ;-)

Standardoinnista tulee mieleen tuoksut. Kävin keväällä Kiasmassa. Siellä oli esillä teos, jossa kupujen sisällä saattoi haistella taiteilijan näkemystä Helsingin, pariisin ja Budapestin omanaistuoksuista. Itselleni Helsingin tuoksu liittyy erityisesti kotinurkkiini keskiviikkoisin, kun Vallilassa paahdetaan kahvia. Lontoo taas tuoksuu metrolta (ja helteellä roskilta). Hampurin keskusta oli yhdistelmä veden ja pikaruoan tuoksua... Vaan yksi asia yhdistää isoja eurooppalaisia kaupunkeja: kun nenään iskee voimakas saippuan tuoksu, tietää kävelleensä tietyn englantilaisen saippuakaupan ohi! (Taidan olla tiedostamattani niin traumatisoitunut kylppäriremontista, että haistan kylpysuolan metrien päästä!)

Long and Winding Road

Tänään alkaa kotimatka. Törmäsin taas kerran ennaltavaraamisen tarpeellisuuteen: ensi yön Malmö-Tukholma-yöjuna oli jo eilen aamulla täyteen buukattu! Näin ollen lähden täällä 19:28 junalla Köpikseen, sieltä Malmöön ja Malmön asemalla on kolmen tunnin odotus ennen klo viiden Tukholman-junaa. Saa nähdä, kuinka paljon tulee vingutettua viulua seuraavassa blogitekstissä.

Varatkaa nyt ne paikkaliput ajoissa! Nimim. Marionmyöhäinen

Ensikertalainen jakaa vinkkejä Berliiniin...

Sateinen mutta toimelias päivä painuu kohti iltaa...

Annan muutaman vinkin ensikertalaisen Berliinin-kävijän vakaalla rintaäänellä (röyhistää rintaansa):

- Hommaa kortti julkisiin liikennevälineisiin tai vuokraa pyörä. Berliinissä välimatkat ovat yllättävän pitkät ja aikaa tärväytyy siirtymiin. Hostellini vuokraa pyöriä hintaan 10 euroa/vrk, halvemmallakin voi päästä. Vuokraamojen vertailu kannattaa! Keskeisimpien alueiden julkisen liikenteen päiväkortti maksaa 6,10 euroa ja se kannattaa jo , jos tekee kolme matkaa. Lippuja saa automaateista.

- Jos tulisin nyt tänne, saattaisin katsoa jotain hyvää turistikorttia. Paitsi, että niihin sisältyy julkisten liikennevälineiden maksu, niillä saa myös hyviä alennuksia museoissa. Nyt en käynyt maksullisissa museoissa kuin Potsdamissa, täällä saisi lukuisiin kiinnostaviin museoihin ja taidemuseoihin upotettua omaisuuden!

- Samoin kannattaa jopa harkita turistikiertoajelua pitkien etäisyyksien takia. Olen aina vältellyt kiertoajeluita, nyt harmittaa ensi kertaa ihan oikeasti!

- Löysimme mukavan lounaspaikan tänään Hackescher Marktin alueelta. Toinen ehkä vähän aikuisempaan makuun sopiva alue on Nikolai Viertel. Suosittelen kuitenkin erityisen lämpimästi omaa sijhaintipaikkaani Prenzlauer Bergiä. Söin juuri herkullista vegaanista kakkua Maja's Delissä (Pappelallee 11). Täydellisen kasvisaterian metsästys kuitenkin jatkuu yhä...

Tänään vietin vielä hetken aikaa opiskelukaverieni kanssa mm. Oranienburgin kaupunginosassa. Oranienburgstrasselta poikkesimme rähjäiselle sisäpihalle, jossa taiteilijakommuuni piti omista metallitöistään näyttelyä ja myyntinäyttelyä. Olimme vaikuttuneita! Valitettavasti hitsattu skotlannin paimenkoiran kokoinen kilpikonna ei mahtunut 50-litraiseen rinkkaan... Loppupäivän kuljeskelin itsekseni ja kävelin keskelle suomalaista perheriitaa Checkpoint Charliella. Oli hämmentävää joutua kuuntelemaan kahdenvälistä jäkätystä suomeksi keskellä Berliiniä! Älkää tapelko, täällä on kivaa!

Huomenna jatkan matkaa viimeiseen etappiini Hampuriin. Mahtava reissu on ollut tähän asti, mutta nyt alkaa matkaväsymys painaa ja flunssa hiipiä elimistöön. Odotan kuitenkin hampuriltakin paljon! Kuulumisiin!

Kaikki on ihan parhautta - Berliinissä!

Olen viettänyt ensivisiittiäni Berliinissä isommalla kaveriporukalla. Näiden päivien aikana olen nähnyt vähemmän nähtävyyksiä kuin muuten tällä reissulla ja hengaillut ja kukkunut ulkona iltaisin eniten.

Berliini sopiikin hyvin kohteeksi kaupunkilomalle, jonka aikana ei ravata veren maku suussa historialliselta pömpeliltä toiselle "I did Berlin in two days" -henkinen veren maku suussa, vaan katsotaan omaan makuun istuva kahvila tai baari, istutaan alas ja sulaudutaan kaupungin moninaisuuteen ja tullaan osaksi sitä.

Toki täälläkin on paljon nähtävää! Olen toki juossut jo läpi tv-tornit ja Brandenburgin portit, mutta 35 asteen helteessä muistomerkkien määrässä kilpailu on ihan mieletöntä! Berliinissä vierailleet kaverini suosittelevat tässä kaupungissa myös vesibussilla Spree-jokea pitkin tehtävää nähtävyyskierrosta. Toiseen maailmansotaan ja DDR:n aikaan liittyvät historialliset muistomerkit ovat kuitenkin pysäyttävi, joten niiden ohi ei kannata ylimaklaisimmnakaan turistin juosta!

Museoista täällä vierailleet ystäväni suosittelevat Museum Insel -saarialeutta, jossa voi nähdä Nefertitin tintakuvan. DDR-museo ei heidän mukaansa sen sijaan aukea hyvin turistille, jos ei oletuntemusta sen aikaisesta arkielämästä. Paikalliset nostalgoivat museossa vanhojen tuotemerkkien äärellä.

Hirmuisessa helteessä olen lakannut esittämästä duracell-turistia ja olen relannut. Hostellini sijaitsee mukavan boheemissa Prenzlauer Bergin kaupunginosassa, jossa on kiva vain olla. Koska majoitus ei sisällä aamiaista, olen valinnut mukavia kahviloita ja viettänyt mukavia aamuhetkiä niissä. Toissapäivänä teimme piknikin Tiergartenin viihtyisälle puistoalueelle. Reilaaja on oppinut kolmessa viikossa hyvin kitsastelemaan, joten myönnän nyt, että sen kahden euron rosé-viinipullo oli erehdys! Eihän siitä voinut kukaan maistaa irvistelemättä! Tiergartenissa oli mukava ulkoilmaravintola, joka oli mahtava esimerkki siitä, miten satoja ihmisiä voidaan ruokkia ja juottaa tehokkaasti mutta silti mukavasti ja ystävällisesti yhden illan aikana.

Päiväksi Potsdamiin

Eilen ulkoilutin reilikorttiani, kun teimme päiväretken historialliseen Potsdamiin. Ehdottomasti hyvä kohde, jos viipyy Berliiinissä pidempään! Tunnetuimpaan Sanssouci-palatsiin emme tällä kertaa valitettavasti ehtineet, emmekä elokuvamuseon Nukkumatti-näyttelyyn! Helteessä kävelimme kuitenkin mm. hollantilaiskorttelit ja venäläiskolonnan läpi ja tutstuimme Cecilienhofiin, jossa käytiin toisen maailmansodan loppuhetkillä Potsdamin konferenssi Churchillin, Stalinin ja Trumanin välillä. En kuitenkaan suosittele museota, se on ahdas ja kuusi euroa parin huoneen katsomisesta ei ihan halpaa ole sekään.

Varjoon, suojaan
Törkee helle! Mitä tehdä? tietenkin kaikki muistavat peittää päänsä ja juoda paljon Olen kysellyt kavereiltani vinkkejä mm. Facebookissa siihen, miten lomalla voi selvitä helteessä. Tässä osa:

- Kastele pyyhe ja ota kaupungille mukaan, tai pidä sitä yöllä peittona. Itse katselen yöksi myös t-paidan (mikä ei ehkä ole hyvä idea hostelin sekahuoneessa!). Vettä kannattaa viruttaa esim. kyynärtapeisiin, jossa veri kiertää.
- Itse menen ruokakauppaan ja valitsen jäätelölaatua pitkään ja hartaasti päätä pakastealtaassa roikottaen...
- Museoissa on yleensä hyvä ilmastointi! Niihin voi paeta paahdetta.
- Ja jos nelikymppisenä ei pelkää maineesi ja kunniasi puolesta, aina voi juosta sprinklerien alle, kuten me eilen! On harmi, etten tällä kertaa voi liittää kuvaa mukaan, riemumme oli kuitenkin rajaton vesisuihkun alla!

Mikä sinun hellevinkkisi on?

Tärkeintä ei ole päämäärä, vaan liike, tai sen puute

Eilen oli tämän matkan toinen rankka siirtymäpäivä Lontoosta Berliiniin.

Olin saanut varattua lipun reilaajien kiintiössä Eurostarilla Brysseliin. Siistii! Juna oli nopea ja mukava ja olin reissuun todella tyytyväinen. Brysselistäkin pääsi hyvin eteenpäin, mutta sitten alkoivat hankaluudet. Saksan rautateiden täsmällisyys on tosiaankin historiaa!

Ensinnäkin, jos tiedät matkustavasti pitkiä reissuja tiettyinä päivinä, varaa paikat jo Suomesta käsin, koska junat ovat täysiä! Lähde kaikkiin nopeisiin juniin alkaa olla pakolliset ja tietenkin maksulliset paikanvaraukset. Se tulee lisäämään InerRail-matkailun lopullisia kustannuksia, mutta minkä teet. On reittejä ja esim. paikallisjunia, joilla lisämaksuja ei peritä, mutta itseltäni tämä olisi vaatinut enemmän tutkimustyötä etukäteen.

Olisin halunnut jatkaa suoraan Kölnistä Berliiniin, mutta ensimmäinen juna oli täyteen varattu jo lähes viikkoa aiemmin. Niinpä vietin hetken Kölnissä ja kävin katsomassa suurta tuomiokirkkoa, joka "turistiystävällisesti" oli sijoitettu suoraan rautatieaseman viereen (heh heh).

Köln-Berliini-juna olikin sitten kunnolla myöhässä. Olin vähän haaveillut pääseväni vielä illalla tapaamaan Berliinissä lomailevia opiskelukavereitani, mutta juututtuamme jo kolmannen kerran pellon laitaan jossain päin Ala-Saksia haaveet alkoivat valua... Kouraan lykättiin reklamaatiokaavakkeita ja asiakkaille tarjoiltiin ilmaisia juomia. Kaikki tämä tapahtui tietenkin vain saksaksi. Pistin peliin koko kesken jääneen lukion D-saksani saadakseni palvelua... Muistakaa lapset ahkeroida kielten tunneilla, siitä voi olla hyötyä täytettäessä 50-kohtaisia valituslomakkeita!

OIkeasti reilaaja ei voi noin vain hankkia kompensaatiota ykisttäisestä matkasta, mutta jos reissun aikana kohdalle osuu kolme yli tunnin myöhästymistä Eurail Groupilta: www.eurailgroup.com

Omalla kohdallani myöhästelykiintiö alkaa jo olla täysi. Olin aiva ryytynyt saapuessamme vihdoin Berliiniin jamatkustin majapaikkaani hulppeasti taksilla. Olin ollut likkeellä 14 tuntia helteessä ilman kunnon taukoa.

Olen levännyt nyt kuitenkin mukavasti yön Hostel Aurorassa Berliinin trendikkäässä Prenzlauer Bergin kaupunginosassa ja alan olla valmis kohtaamaan tämän mahtavan suurkaupungin! Minun lisäkseni saatte vinkkejä hyvin kaupunkia tuntevilta ystäviltäni, jotka majailevat täällä samaan aikaan kanssani!

Ala herata nukkuvaa reilaajaa!

Myonnan: olen ahne matkailija. Haluan nahda ja tehda matkoilla mahdollisimman paljon! Tama on yksi syy, miksen harrasta rantalomia (toinen on se, etten kesta aurinkoa kovin hyvin). Jossain vaiheessa Eurooppaa pitkin ryntailevan duracell-pupunkin paristot ehtyvat ja niita pitaa paasta lataamaan... Se paiva oli eilen.

On ollut kiva pysahtya Lontooseen pidemmaksi aikaa, koska tahan asti pysahdykseni ovat talla reissulla olleet aika lyhyita. Rinkka on ollut melkein koko ajan pakattuna. Olen ollut suht virkea koko ajan, mutta jos nyt suunnittelisin matkaa uudestaan, jattaisin Prahan ja Bournemouthin valista ja matkustaisin niihin joskus toiste. Alunperin minun piti pysahtya Hollannissakin, koska olisin halunnut vierailla kylassa, jossa tyoskentelin 90-luvulla. Taman idean uskalsin onneksi hylata! Kaksikymppisena siirtymisista, juhlimisesta ja muusta palautui nopeasti, nykyaan ei ehka ihan yhta nopeasti...

Hyvisten salaliitto

Suurkaupunkien hyva puoli on, etta niissa tapahtuu hyvin erilaisia asioita, eika niissa tarvitse tyytya pelkkaan nahtavyyksien perassa juoksemiseen. Lauantaina kavin tutustumassa uutta mediaa hyodyntavaan Conspiracy for Good -yhteisopeliin, joka toimii seka verkossa etta kaduilla. Suomessa homma on saanut julkisuutta, koska Nokia on sponsoroinut pelissa kaytettavat kannykat. Idea on liikkua Lotoossa paikoissa, jotka liittyvat kansalaisjarjestojen toimintaan ja samalla tehda hyvaa. Samalla ihmiset vovat rekrytoida projektin sivuilla uusia vapaaehtoisia jne. Oman palkkatyoni takia homma kiinnosti kovasti! Olisin paassyt mukaan pelaamaankin, mutta paatin, etten ehdi lyhyen visiittini takia kunnolla mukaan. Lisaksi aloin oitis pohtia tyoasioita, eika sellainen sovi lomalaiselle! Lomalaisen tehtava on unohtaa kehitysprojektit, salasanat, palaverit ja aikataulut!

Oli kuitenkin kiinnostavaa kayda paikan paalla ja suosittelen varsinkin jarjestoihmisille sivustoon tutustumista!

Musiikkia joka makuun

Yleensa Lontoon-visiittini ovat sisaltaneet teatteria ja stand up-klubeilla nuohoamista. Talla kertaa olen kuitenkin harrastanut musiikin kuluttamista. BBC:n suosittu The Proms-kavelykonserttien sarja alkoi perjantaina. Konsertit lahetetaan Royal Albert Hall -salista, joka sijaitsee aivan hotellinni vieressa. Niinpa lahdin huvikseni kokeilemaan onneani ja jonottamaan ensi-iltalippua. Olin satojen metrien pituisessa jonossa vain reilua tuntia ennen konserttia, mutta tarppasi!

Lauantaiseen The Divine Comedy -bandin loppuunmyytyyn konserttiin olin sen sijaan varannut liput netista jo hyvissa ajoin. Olen ostanut bandin levyja jo 90-luvulla, mutten koskaan paassyt nakemaan livena! Talla kertaa bandin keulahahmo Neil Hannon esitti nokkelat ja osin riipaisevatkin laulunsa yskin kuivan huumorin saestyksella. Aivan mahtavaa oli!

Talla reissulla tama oli ainoa ennakkoon suunnittelemani aktiviteetti. Kannattaa tehda nettihakuja matkakohteiden tarjonnasta kuitenkin etukateen, ettei jaa harmittamaan - kuten Suomessakin, taallakin liput keikoille jne. menevat kuin kuumille kiville!

Saastovinkkeja Lontooseen

Eilen menin illalla elokuviin. Kymmenen punnan arvoinen lippu oli aika tyyris, kuten Lontoo yleensakin, joten ajattelin antaa reilaajalle muutaman saastovinkin.

Majoitusta kannattaa etsia myos esikaupungista, jos hotellin lahelta kulkee juna keskustaan. Junassa voi kayttaa reilikorttia! Hotellit, hostellit ja bed&breakfast -paikat ovat usein halvempia keskusta-alueiden ulkopuolella.

Julkisessa liikenteessa voi saastaa monella tavalla: jos vierailu kestaa vahintaan 5 paivaa, kannattaa ostaa viikon matkakortti. Paivakorteilla matkustavat saastavat pari puntaa paivassa, jos ostavat korttinsa vasta klo 9 jalkeen aamulla, kun tyohon matkustajien aalto on halvennyt. Jos Lontoossa matkailee paljon, kannattaa ehdottomasti ostaa Oyster-arvokortti. Sita voi sitten lainata millekin Lontoon-kavijoille! Kannattaa myos miettia, minne asti Lontoossa haluaa kulkea. Kaupunki on jaettu keskustasta ulsopain vyohykkeisiin, ja lippu on sita kalliimpi, mita useamman vyohykkeen siihen sisallyttaa. Paasisiko sinne pidemmalle sittenkin junalla?

Syo pubissa! Tupakointikiellon astuttua voimaan ravintoloissa kolme vuotta sitten pubit ovat laajentaneet ruokatarjontaansa saadakseen pidettya asiakkaansa. 4-6 punnan hinnalla saa useissa paikoissa jo lampiman aterian ja tuopposen olutta tai siideria. Hotellini on opiskelija-asuntola, joten olen yhteiskeittiossa myos laittanut yhtena iltana ruokaa. Reissussa kulkee mukana mm. tolkinavaaja, spork-lusikkahaarukka ja kokoontaitettava muki.

Lontoo on taynna mahtavia museoita ja gallerioita, joihin on vapaa paasy! Oman hotellini sijainti on siita kiitollinen, etta alle 10 minuutin kavelyetaisyydelta loytyvat seka designiin jne. erikiostuva laaja Victoria & Albert -museo, mahtava luonnontieteellinen Natural History Museum, Science Museum ja taiteen ystaville Hyde Parkin puolella Serpentine Gallery, jossa on usein nimekkaiden taiteilijoiden anyttelyita. Helteella museoihin on myos mukava unohtua pakoon paahteelta.

Ja samoin kuin Suomessa, elokuviin kannattaa menna arkisin iltapaivalla.

Elamysmatkalle!

Huomenna jatan hyvastit Brittein saarille ja suuntaan kohti Berliinia. Luvassa on elamysmatka Eurostarilla!